sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Vilja

Viime aikoina puikoilla on viihtynyt lähinnä kirjoneuleita, eikä innostukselle näy loppua. Tämä malli startatkoon kirjoneulepuseroiden vuoden.


Mitä: Grain / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Blacker Yarns Tamar 4ply, 293 g

Olen jo muutaman vuoden ajan ostanut lankaa aina useammassa värissä kirjoneulekaaviot silmissä kiiluen. Vaan ei niistä silti mikään ajatus ole päätynyt puikoille tätä ennen. Kas kun kirjoneuleiden suunnitteleminen otti hieman aikaa. Piti päästä oikeaan mielentilaan ja flow'hun. Mutta sitten eräänä viikonloppuna syksyllä istahdin koko päiväksi tietokoneelle piirtelemään ja johan alkoi kirjoneulekaavioita syntymään.



Sitten kun kaaviopeikko oli selätetty, olikin niin kiire kirjoneulomaan, että mallitilkkuilu jäi hieman puolitiehen. Tein tästä kauniista viljantähkäkaaviosta pienen, kahden kaaviontoiston levyisen mallitilkun, mutta eri langalla. Ajatuksena oli alunperin nimittäin eräs toinen lankavaraston aarre, mutta mallitilkusta kävi ikävästi ilmi, ettei sen väreissä ollut riittävästi kontrasti kirjoneuletta ajatellen. Niinpä se tilkku jäi jo ensimmäisen tähkän puolivälissä kesken. Enkä sitten paremman langan löydettyäni malttanut enää tehdä uutta mallitilkkua vaan mittailin tiheyden keskeneräisestä väärällä langalla tehdystä tilkusta. Sai siitä juuri ja juuri mitattu 5 x 5 cm alan.


Näin jälkiviisaana voin kertoa, että kärsimättömyydellä oli hintansa. Kun vihdoin pääsin pitkään himoitsemieni kirjoneuleiden pariin, huitaisin puseron valmiiksi kahdeksassa päivässä! Ja pingotuksen jälkeen selvisi, että olin neulonut suunnitellun 10 cm väljyyden sijaan n. 40 cm omaa rinnanympärystäni suuremman puseron. Se ei istunut päälle sitten mitenkään. Sen neulomiseen hujahti 8 päivää ja purkamiseen n. 8 minuuttia. Yllättävää kyllä, puseron purkaminen ei edes harmittanut. Olin päässyt syksyllä siihen pisteeseen, ettei minulla ollut koskaan kuin yksi työ puikoilla ja aina sen valmistuttua iski pieni tyhjien puikkojen syndrooman aiheuttama alakulo. Niinpä purin väärän kokoisen puseron ihan mieluusti, koska tiesinpä ainakin, mitä neuloisin seuraavan viikon.



Paitaohje oli hetkessä laskettu uusiksi ja oikean kokoinen mallikappale valmistui tasan viikossa. Ja kyllä tuli kuulkaa hyvä.


Grain on yksinkertainen ja kaunis kirjoneulepusero. Kaarrokkeen kirjoneuleessa on kahdessa kerroksessa viljantähkiä ja helmassa pieniä versoja, joiden jälkeen resori neulotaankin kontrastivärillä. Samoin hihansuiden joustimet. Puserossa ei ole varsinaisesti vyötärömuotoilua, vain muutama kavennus kainaloilta alas tullessa. 


Tämä pusero on hetken kuumimpien neulemuotien mukaan kropattu, eli siinä on aika lyhyt helma. Itse käytän paljon mekkoja ja tällaiset lyhyemmät puserot ovat niille ihan parhaita kavereita. Testineulojien projekteissa on Ravelryssa ja instagramissa nähtävissä pidempiäkin versioita.


Lanka oli uusi kokeilu. Blacker Yarnsin Tamar on fingering-vahvuista, superwash-käsittelemätöntä rouheaa villaa. Olen viime vuosina tykästynyt aina vain enemmän ja enemmän näihin luonnollisen rouheisiin villoihin, eikä romanssille näy loppua. Mutta malli sopii ihan yhtälailla merinolangoillekin.


Kuten sanottu, Grain on vuoden ensimmäinen, vaan ei tosiaankaan viimeinen kirjoneuleohje. Ohje löytyy nyt Ravelrysta sekä verkkokaupasta ja sen saa ekan viikon ajan 20% alennuksella käyttämällä koodia WHEAT.



Jos tästä talvettomasta talvesta jotain iloa on, niin saatiinpa napattua syksyiset kuvat vielä joulukuussa.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Oh La La

Uusi vuosi huutaa tietty uutta ohjetta! Toivottavasti tämä talvinen kääritiytymishuivi kutsuisi lumenkin takaisin paikalle. 


Mitä: Ohla / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Shibui Knits Staccato + Silk Cloud, 190 + 62 g

Rakastuin joulukuussa julkaistun Alho-puseron herkän kauniiseen pitsiin siinä määrin, että samaa oli saatava huiviinkin. Nokkelimmat pokkelimmat saattavatkin päätellä, että siitä tämä huivi sai nimensäkin.


Suunnittelin viime keväänä ihanan, silkinsileän neuletakin, Sulon, josta jäi aika paljonkin lankaa yli.  Nyt nuo langat muuttuivat herkullisen valtavaksi, mutta kevyeksi huiviksi. Takki oli ylellinen yhdistelmä fingering-vahvuista merino/silkkiä ja pitsivahvuista mohair/silkkiä. Koskapa yhdistelmä oli niin toimiva takissakin, en nähnyt mitään syytä muuttaa hyväksi havaittua reseptiä. Paitsi tietty sen verran, että kikkailin tässä huivissa Alhon pitsillä, jonka ajaksi se merino/silkki pudotetaan pois. Pelkällä mohair/silkillä neulottu pitsi on valtaisan kaunis. Se muistuttaa etenkin näin harmaana kasteaamujen pisaroivia hämähäkin seittejä.



Huiveissa on hauska kokeilla erilaisia muotoja. Mutta minähän en koskaan malta jättää asiaa vain siihen. Suorakulmainen huivi voi olla valmiina sellainen, mutta suoraan en sitä neulo.


Ohla alkaa kyllä huivin kapeasta päädystä silmukoiden luonnilla, mutta resori väännetään heti lyhennetyin kerroksin vinoon ja huivin keskiosa neulotaan viistosti. Lopussa resori suoristetaan samaisilla lyhennetyillä kerroksilla, jotta huivin toisestakin päädystä tulee suora.


Vaikka pienet kikat tuovat neulomiseen hauskuutta, enimmäkseen tämä huivi on leppoisaa neulottavaa. Pitsiä neulotaan myös nurjan puolen kerroksilla, mutta niitä kerroksia on huivissa vain muutamia ja suurin osa huivista on sileää ja joustinta.


Siinäpä se! Untuvainen, pehmoinen ja herkkä huivi. En ole aiemmin juuri suunnitellut saati käyttänyt suorakulmion mallisia huiveja, joten huivineula osoittautui käteväksi apuriksi Ohlan kanssa. Tämä mielettömän kaunis Mountain Sheep -huivineula on saatu JUL designilta. Huivineulan lisäksi sain ilokseni myös alekoodin (JOH20) teille, jolla saatte JUL designilta 15% alennusta sikäli mikäli haluatten tämän kauniin huivineulan itsellenkin. 


Niin muuten: koskapa huivi on tosiaan Alho-puseron pari, niin Alhon ostajat (uudet ja vanhat) saavat sen Ravelrysta puoleen hintaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...