Vähän sinne päin

Se on sellainen homma, että kun itse neuloo, niin saa justiinsa niin hyvää jälkeä kuin miten tarkkaan sattuu ohjetta lukemaan.

Mitä: Wendel / General Hogbuffer

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Drops Fabel, 60 g

Niin. Aloin innolla neuloa jälleen kerran yhtä paria sukkalaatikkoon, jossa alkaa olla jo melkoisen ahdasta. Valikoin tällä kertaa malliksi Kenraalin ilmaisen sukkaohjeen, jota on ollut tarkoitus kokeilla jo vuosien ajan. Kenraalin ilmaisohjeet on kirjoitettu hänen omaan, isoon, jalkaansa sopiviksi, joten tiputin sukasta yhden kaaviontoiston pois saadakseni paremman silmukkamäärän.

Sukissa on kauniisti jalkaa kiertävä kuvio, joka saadaan aikaan lisäyksillä ja kavennuksilla. Kuvio oli nopeasti ulkoa opittu ja kaikki sujuikin kuin tanssi aina kantapään ylitykseen asti.

Sitten hoksasin, että tiputtamaani kaaviontoistoa olisi tarvittu siihen, että jalkapöydän kuviot voisi neuloa ohjeen mukaan. Siitä eteenpäin jouduin siis säveltämään omiani. Vaikka kyllähän sitä kokeneena neulojana osaa kaavioita käsitellä niin, että silmukkamäärät pysyvät kohdillaan.

Ohjeen mukaisesti kaavioiden olisi annettu hetki kiertyä jalkapöydän yli viistosti ja sitten ne olisi peilattu kiertymään toiseen suuntaan. En jaksanut säätää silmukkamääräni kanssa vaan jatkoin kuviota samanlaisena koko jalkapöydän pituudelta. Ihan kivat tuli näinkin.

Laatikosta alkaa tosiaankin tila loppumaan. Pienellä väkivallalla sain tämän parin vielä mahtumaan rivistön jatkoksi, mutta nyt lootaan mahtuu enää yhdet sukat.

Kas kun joulupukin apuri toimitti sinne yhden ylimääräisen parin. Siskokin osallistui tähän pakettiin sukkaparin verran. Että ehkäpä tästä ei tarvitse ottaa paineita, jos en ehdi ennen joulua enää tähän laatikkoon täytettä neulomaan.

Neulisti

Eikö ne sukat koskaan lopu?

No ei siltä näytä.

Mitä: Blomst / Jessica Gore

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Plucky Knitter Primo Fingering, 78 g

Puikoilla on viime aikoina viihtynyt lähinnä vain hyshys-projekteja tai sitten niin isoja tai monimutkaisia töitä, ettei niitä ole oikein mielekästä kuljettaa mukana seuraneuleina.

Niinpä viikon takaiselle retkelle Lentävään lapaseen piti pistää puikoille jotain matkakokoista ja riittävän aivotonta. Ja juuri nyt tänä vuonna tuollainen hätäprojekti on ollut aina uudet sukat laatikkoon. Tavallaan se on tosi helppoa, kun ei tarvi jäädä pähkäilemään, mitä pistäisi puikoille. Aina voi neuloa vielä vihreät sukat laatikon täytteeksi. Täytynee keksiä ensi vuodelle uusi sukkalahjottava - sen verran kätevää tämä on ollut.

Aloitin siis jälleen kerran yhdet vihreät sukat. Tällä kertaa ohjeeksi valikoitui Laine Magazinen kakkosnumeron sukkamalli Blomst. Se näytti riittävän yksinkertaiselta: jalkapöydän reunoissa kulkevat pienet pitsit ja niiden välissä ainaoikeaa. Ja helppoa se tosiaan oli. Pitsin oppi hetkessä ulkoa ja sen jälkeen ei paljon tarvinut pysähtyä miettimään.

Sukat neulottiin varpaista varteen. Hieman hämmennystä herätti se, että ohjeen ekalla sivulla oli ohjeistus vain yhdelle koolle, mutta seuraavalla sivulla kaaviossa ja muutenkin kantapään jälkeen ohjeet oli tarjottu kolmelle koolle. Olettaisin, että tämä on korjattu lehden myöhempiin painoksiin - omani kun oli heti ensimmäisestä painoksesta.

Sukkiin valikoitunut lanka oli ensi kosketukseni Plucky Knitterin lankoihin. Se on aarre, jonka nappasin matkaani ihka ensimmäisen neuleretriittini kirppispöydästä vuosia sitten ja olen siitä asti hillonnut sitä lankavaraston uumenissa. Jo oli korkea aika laittaa lanka puikoille!

Lanka oli oikein mukava tuttavuus. Kaunis väri ja kiva pömpseää lankaa. Sellaista pulleaa, joka näyttää erityisen kauniilta juurikin ainaoikeassa pinnassa.

Laatikossa on nyt jo seitsemän paria sukkia. Ettekä ikinä arvaa, mihin loin silmukat toissailtana. Ai arvasitte? No joo, vihreisiin sukkiin. Hei, aina on tilaa vielä yhdelle sukkaparille.

Neulisti

Aikansa kutakin

Tylsiä sukkia erityisen pitkä aika. 

Mitä: Split cells / Jeannie Cartmel

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Cascade Heritage, 67 g

Sain joskus kauan sitten keväällä päähäni neuloa tänä vuonna laatikollisen sukkia. Kolme kärpästä yhdellä iskulla: eroon yksittäisistä sukkalangoista, tuleepa vihdon käytettyä kauan sitten ostettuja ohjeita, ja mahtaa laatikon lahjakseen saava tyyppi olla onnellinen.

Sitä en pysähtynyt miettimään, onko kaiken maailman vanhojen sukkamallien neulominen mukavaa puuhaa. Voihan olla, että joku malli on jäänyt neulomatta, koska tielle on tullut kaikkea paljon kiinnostavampaa. Esimerkiksi nämä sukat olisin voinut jättää tekemättä - sen verran takkuista niiden neulominen oli.

Aloitin sukkaparin heinäkuun alussa työmatkalla. Sain edellisen neuleen valmiiksi ja innoissani loin silmukat jälleen yhteen sukkalaatikon pariin. Tämä oli erityisen kiva projekti aloittaa, koska minun oli jo pitkään pitänyt neuloa tämä vanha kunnon Cascade Heritage -vyyhti, jonka sain joskus ystävältä lahjaksi. Lisäksi Split cells -sukat olivat roikkuneet Ravelry-jonossani ikuisuuden. Nytpä ottaisin molemmat vihdoin työn alle.

Eikä siinä mitään, lanka oli tuttua ja turvallista ja väri iloisen vihreä. Ohje oli kirjoitettu ihan hyvin ja oli sinällään selkeä. Sepä vaan, että tässä mallissa neulotaan n. miljoona ja kolme (joo, laskin tarkkaan) pienen pientä kahden silmukan palmikonkiertoa, joissa osassa neulotaan toinen silmukka kiertäen ja toinen ei, ja osassa molemmat kiertäen, ja osassa kumpaakaan ei kierretä ja ja ja. Ymmärrätte varmaan yskän.

Tympeyden huippu oli kantalappu. Yleisesti ottaen tykkään kovasti siitä, että pintaneule jatkuu kantalapun yli, mutta nyt se tarkoitti nurjien silmukoiden kiertäen neulomista. Eikä siinäkään mitään muuten, mutta kun ne oikean puolen kerroksilla tehtävät palmikonkierrot vaihtoivat koko ajan niiden nurjien kierrettyjen paikkaa, niin nurjalla puolella oli todella vaikea hahmottaa, että mitkä silmukat piti kiertää ja mitä ei.

Aloitin siis sukat jo heinäkuun alussa, mutta vasta nyt viime viikonlopun neuleretriitissä sain rykäistyä ne valmiiksi. Ja kyllä olinkin onnellinen, kun niistä päästiin. Sukkaboksissa on jo kuusi paria ja vielä sinne muutaman saanee likistettyä. Ehkä ensi kerralla kuitenkin jollain vähän vähemmän neulojan hermoja kiristävällä mallilla.

Neulisti

Kesän korvalla

Sukkaboksi senkun täyttyy hiljakseen.

Mitä: Umpu / Emma Karvonen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Filcolana Arwetta, 50 g

Kävin keväällä taas riekkumassa Kierot puikot -neuleretriitissä savolaisten sielunsiskojen kanssa. Tässä retriitissä perinteisiin kuuluu retriittineule: osallistujat saavat käsiinsä upouuden neuleohjeen, joka tulee yleiseen jakoon vasta myöhemmällä ajankohdalla - se ajankohta on muuten heti jahka suunnittelija palaa lomamatkaltaan ja lykkää ohjeen Ravelryyn.

Tällä kertaa meitä hellittiin Villaviidakon Emma Karvosen kauniilla sukkamallilla. Nappasin retriittiin mukaan pari vuotta takaperin samassa retriitissä värjäämäni sukkalangan, koska olisihan se ollut hauska kiertokulku, mutta lopulta en ehtinyt retriitin aikana edes luomaan silmukoita.

Keväällä sitten pidin kavereiden kanssa lankavaihtajaisia, kun tarvitsin laatikkoa varten vihreää sukkalankaa. Yksi vaihdossa saamani lanka oli tämä todella ärjyn radioaktiivinen vihreä Arwetta, jonka joskus pakkasin laukkuun leffaneuleeksi. Koska Arwetta tulee 50 g kerissä ja minulla oli vain yksi kerä, piti valita varpaista aloitettava sukkamalli ja neuloa sukkia yhtä aikaa kerän molemmista päistä. Ja niinpä päädyin sitten neulomaankin Umpuni sukkalaatikkoon ihan muusta langasta kuin alunperin oli tarkoitus. Niin, ja nythän niistä ei sitten tullut edes minun Umpujani.

Malli oli mukavan yksinkertainen, mutta hauska. Sukissa kulkee jalkapöydän puolella kolme eri tahdissa kulkevaa kaaviontoistoa ja kantapään jälkeen sukan takana yksi. Kuvio on kiva yhdistelmä pieniä palmikoita ja kierrettyjä silmukoita, ja muistuttaa nupullaan olevia kukkia.

Hauskinta sukissa on kantapää. Se näyttää oudolta, mutta istuu jalkaan hirvittävän hyvin. Kantapään rakenne on tietääkseni strong/fleegle heel, mutta väärästä suunnasta neulottuna. Ylipäätäänkin tuntuu olevan niin, että varresta varpaisiin neulottujen sukkien kantapäitä voi hyvin käyttää myös varpaista päin neuloessa. Niistä tulee hassun näköisiä, koska niihin ei ole tottunut, mutta useimmiten hassu ulkonäkö ei tunnu vaikuttavan istuvuuteen, kuten tälläkään kertaa.

Koska ohjeen seuraaminen olisi ihan liian rentoa neulomista, piti jälleen säätää pikkuisen itsekseen. Ensinnäkin kaavion kahdelta kerrokselta piti kääntää palmikonkierrot toisin päin toiseen sukkaan, koska symmetria. Ja sitten olin nähnyt jonkun toisen projektissa idean aloittaa sukan takaosan kaavio jo kantalapun kohdalla ja halusin apinoida. Kovasti muka tarkkaan laskin kerrokset kohdalleen ja ilokseni totesin, että kaavion voi aloittaa heti ekalta kerrokselta. Ja kun tuli aika jatkaa neulomista suljettuna neuleena, selvisi, että väärinpä laskin. Kantapään viimeinen kaavio jäi kaksi kerrosta matalammaksi. Eipä tuo onneksi pahasti näy kauas - paitsi tietysti nyt, kun julistin asian täällä.

Vielä muutama sananen langasta. Olen niin käsinvärjättyjen lankojen perään kuolaaja, että minulta on kokonaan jäänyt testaamatta tällainen perustavanlaatuinen ja huokea (lue: huikea) sukkalanka kuin Arwetta. Enkä yhtään ollut tiennyt, mitä olen menettänyt! Lanka on ihan hirmuisen pehmeä ja tuntuu ihanalta neuloessa. Siinä on aika löyhä kierre, minkä takia se hiukan halkeilee, mutta se oli muuten niin ihana, ettei tuo haitannut menoa yhtään. Siinä on kivan ärhäköitä ja syviä värejä, eikä sitä tosiaan ole hinnalla pilattu. Näin niin kuin maksamattomana, iloisesti yllättyneen neulojan mainospuheena.

Langan riittävyys jännitti vähän. Usein sukkiini uppoaa n. 60 g lankaa, joten tiesin varsien jäävän tavallista lyhemmiksi. Jo kantapään kohdalla alkoi kuitenkin jännittää. Lopulta sukista tuli ihan säällisen mittaiset. Onnistuin neulomaan kerän ihan kokonaan. Kun sain sukat pääteltyä, kumpaankin jäi langanhäntää ehkä 4 cm, eikä yhtään enempää. Tiukoille meni, mutta voitin!

Laatikko alkaa näyttää jo ihanan muhevalta, mutta vielä olisi tarkoitus neuloa monta paria ennen ensi joulua.

Neulisti

Haltioiden mailla

Jälleen kerran neuloin vihreät sukat. Joku saattaisi väittää jo huomaavansa tässä jonkinasteista väriteemaa.

Mitä: Rivendell / Janel Laidman

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Miss Babs Tarte, 67 g

No hyvä on, myönnetään heti alkuun, että sinne samaan vihreiden sukkien Box-of-Socks -laatikkoonhan tämäkin pari oli matkalla.

Kun suunnittelin sukkaboksin neulomista, paritin valmiiksi jonoon lankavarastoni vihreitä sukkalankavyyhtejä ja sukkaohjeita, jotka minun on pitänyt neuloa jo pitkään. Tällä kertaa vuorossa oli muutama vuosi takaperin Tour de Sock -kilpailusta palkintolankana saatu Miss Babs Tarte.

Lanka oli tosi mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä on tavalliseen tapaan merinoa ja nylonia, mutta nylonin lisäksi vahvikkeena on tenceliä, jonka interwebbi kertoo olevan vastuullisesti eukalyptuksesta valmistettua ja erittäin ympäristöystävällistä kuitua. Olen vuosia sitten kerran kokeillut kehrätä merinon ja tencelin sekoitusta, mutta siinä lähti vain järki kuidun katkeillessa kaiken aikaa. Huomattavasti miellyttävämpi kokemus oli neuloa sitä valmiiksi kehrätyssä langassa. 

Itse lanka hieman turhan puuvillaisen tuntuinen minun makuuni, mutta muuten kiva. Tencel antoi sille kauniin kiillon. Mutta parasta langassa ovat upeat värit. Pidän yleensä enemmän semisolideista langoista, joissa värivaihtelut eivät ole näin suuria, mutta tämä vihreiden ja sinisten värien leikki on todella kaunista katsottavaa.

Sukkamalliakin olen ihastellut vuosikausia, kunnes nyt vihdoin sain luotua silmukat. Nämä sukat neulottiin varresta varpaisiin ja kaikki jännittävät asiat tapahtuivat heti alkuun. Sukissa on todella kaunis lehtiä esittävä pitsikuvio, jonka neulomista ei malttanut jättää kesken. Sitä ennen piti kuitenkin neuloa monenmonta kerrosta, joilla kiedottiin silmukoita.

Silmukoiden kietominen itsessään on ihan hauskaa puuhaa, mutta siinä saa olla hyvin varovainen, ettei kiedo liian kireästi. Minä muistin kyllä kietoa löysästi, mutta silmukat ensin kiedotaan ja sitten neulotaan ja menin neulomisvaiheessa kiristelemään, mikä kiristi sitten samalla sitä kietomislankaa. Lopputuloksena on sukat, jotka ovat aikas kireät tuosta pohkeen kohdalta. Onneksi sukat eivät ole tulossa omaan jalkaan vaan hieman sirommille pohkeille.

Kun alun kuviot sai neulottua, loppusukat olivat jalkapohjassa sileää neuletta ja jalkapöydän päällä kierrettyä joustinta. Kovin rentoa menoa siis. Muokkasin ohjetta sen verran, että jatkoin kierrettyä joustinta ihan varpaiden kärkeen asti, kun ohjeessa jalkaterän kavennusten alettua neulottaisiin sileää.

Malli oli hauska ja viihdyttävä neulottava. Voin suositella. Laatikkokin alkaa jo näyttää joltain, mutta vielä pitäisi neuloa monta paria.

Neulisti

Samoilla vauhdeilla

Kun on kerran vauhtiin päästy, niin neuloin saman tien parin numero 2 laatikkoon hengailemaan.

Mitä: Emmer Wheat Socks / Susanna Winter

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Ikke Glitter Sock, 58 g

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa onnistuin sekä lanka- että mallivalinnassa. Lankavaraston aarteista puikoille pääsi Ikken glitterisukkalanka, jonka Ikke oli värjännyt pari vuotta sitten spesiaalivärinä ihan vain retriitin kävijöille tarjolle. Meikäneulojalla oli silloin langanostolakko päällä, joten toveri Winter avuliaasti shoppasi spessulangan talteen ja minä lunastin sen Susannalta lakon päätyttyä. Ei nyt ehkä ihan kaikkien langanostolakkotaiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hällä väliä.

On suorastaan törkeää, etten ole aiemmin ehtinyt testaamaan Susannan ihania malleja, mutta nyt korjasin vihdoin tämän aukon sivistyksessä. Sukkamalliksi valikoitui Emmer Wheat Socks, joka yhdistelee kauniisti pitsiä ja pieniä palmikoita.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapään jälkeen mallineuletta on myös sukan takaosassa. Kantapää oli itselle hauska tuttavuus, aika lailla ranskalaisen kantapään vastine, mutta varpaista päin neulottuna. Tykkään muuten neuloa enemmän sukkia varpaista varteen, mutta kantapää ei kyllä siitä suunnasta luonnistu ilman ohjeita. Varresta päin neuloessa en monesti jaksa edes lukea kantapääohjeita, vaan teen oman suosikkini, ranskalaisen kantiksen.

Näiden sukkien pintaneule on valtavan kaunis. Keskellä kiemurtelee kauniisti yksi silmukka puolelta toiselle ja reunoilla sitä rytmittävät kahden silmukan palmikonkierrot. Hetki meni ennen kuin opin kuvion ulkoa, mutta kyllä se ennen pitkää alkoi kulkea ulkomuistista. Sen jälkeen ei tarvinutkaan ajatella muuta kuin kantapään kohdalla.

Lakkasin lukemasta ohjetta jopa niin paljon, että tulin vahingossa aloittaneeksi sekä kantapään että sukansuun joustimen kaavion väärällä kerroksella. Mutta eipä tuolla onneksi ollut juurikaan väliä. Sain ihan helposti pähkäiltyä molemmat kohdilleen näinkin.

Palataanpa sitten lankaan. Kävin siis pari vuotta takaperin Ikken neuleretriitillä ja langanostolakosta huolimatta tämä spessulanka oli saatava. Sen hempeän minttuisa väri ei tietenkään suostu näkymään missään kuvassa ihan oikeanlaisena, mutta ihan kuin Ikke olisi värjännyt sen ihan minua ajatellen.

Kaiken huipuksi langassa on suosikkikierteeni. Se on ihanan ohutta ja joustavaa, jolloin sukista tulee mukavan napakat, mutta ei liian tiukat. Lisäksi pieni kimalle ei ole koskaan pilannut sukkalankaa. Tykkään erityisesti siitä, miten hento tämän langan hopeablingi on - kuvistakin sitä voi vain aavistella. Kertokaa toki, jos jollain on takataskussa kikka, jolla glitterin säihkeen saa vangittua valokuviin!

Nyt laatikossa on kaksi paria. Seuraavaankin pariin on jo lanka ja malli katsottuna.

Neulisti

Minun loota

Olen ihastellut blogeissa ja instan puolella jo pari vuotta, kun immeiset KAListelevat vuoden aikana laatikollisen sukkia, jotka sitten otetaan käyttöön vasta, kun laatikko on täysi. Päätinpä sitten ottautua itsekin asialle.

Mitä: Monkey / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Zelda's dippins Wild n' free, 78 g

Tuli sitten neulottua jälleen kerran Monkeyt. Vaikka yhtään en moista yrittänyt. Mutta lähdetäänpä ihan alusta.

Kaikki lähti siis liikkeelle ajatuksesta neuloa tänä vuonna laatikollinen sukkia. Lisäpontta idea sai siitä, että päätin vihdoin neuloa jonossani vuosikausia viihtyneitä sukkamalleja. Niitä, jotka on kovasti pitänyt neuloa jo vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin ei koskaan ole tullut tehtyä. Lisäksi paritin valmiiksi kasan lankavyyhtejä noiden ohjeiden kanssa. Juuri niitä lankoja, jotka ovat oikein kivoja, mutta joita ei niitäkään ole koskaan tullut nostettua puikoille asti. Nytpä hoituu kaksi kärpästä yhdellä puikolla vai miten se meni?

Ihan ensi töikseni kaivoin lankavaraston uumenista historiallisen aarteen. Vieläkö täällä muut muistavat Zeldan, joka värjäsi ja myi lankoja blogissaan? Ne olivat aika lailla ensi kosketuksiani käsinvärjättyihin lankoihin. Kerran onnistuin voittamaan Zeldan arvonnasta langan, jonka hän värjäsi varta vasten minulle toiveideni mukaan. Pyysin keväisiä vihreitä sävyjä ja niitä sain. Paitsi, että sitten en koskaan raaskinut neuloa spessuvyyhtiä pois. Mutta nyt vihdoin kerin langan ja pistin sukat puikoille.

Sitten piti valita sopiva malli. Vuosia sitten ostin Rachel Coopeyn e-kirjan "When vampires knit socks", koska siinä oli vaikka kuinka monta kivaa mallia. Mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi neulottua niistäkään kuin yhdet sukat aiemmin. Nyt oli tarkoitus korjata tilanne.

Mutta sehän lähti sitten saman tien päin männikköä. Valitsemassani sukkamallissa oli paljon palmikoita, mitä kompensoidakseen suunnittelija oli ollut kovin avokätinen silmukkamäärän kanssa. En tiedä, olisiko 1.5 mm puikoistakaan ollut apua, mutta ainakin tavallisilla 2.25 mm puikoilla, joilla sukkani aina neulon, tiheyteni ei käynyt ohjeen kanssa yksiin alkuunkaan. Mallissa oli vielä kaavio, jota oli kerrassaan mahdotonta oppia ulkoa. Taistelin ja tuskailin ensimmäisen sukan lähes kantapäähän asti. Ja sitten sovitin sitä... Jalkoja olisi mahtunut varren sisään kaksi ja pituuttakin tekeleellä oli jo niin reippaasti, että sukista oli tulossa polvisukat. Siinä kohtaa aloin pohtia, että olikos tästä harrastuksesta tarkoitus nauttiakin, ja purin koko roskan pois.

Vaihdoin epäonnisen sukkamallin jo aiemmin hyväksi havaittuun ja johan lähti luistamaan. Epäonnen sukkaa taistelin useamman viikon, jotta pääsin lähes kantapäähän, Monkeyt valmistuivat parissa päivässä. Ja taas oli nautinnollista ja rentoa neulottavaa. Tuli suorastaan helppo olo hengittää, kun silmukat lensivät puikoilla.

Että en päässyt varsinaisesti kunnolla tutustumaan uuteen sukkamalliin, kuten oli ollut tarkoitus. Mutta toisinaan juttu on enemmän siinä langassa kuin näyttävässä neulemallissa. Nyt tämä arkistojen aarrelanka on vihdoin neulottu. Sepä päättikin tehdä mitä lystää ja väänsi värit hauskalle spiraalille. Varpaista ja kantalapusta näkee, millaiselta langan värit näyttivät epäonnen sukassa - ihan erilaiselta!

Siinä ne nyt lepäävät laatikon ensimmäiset sukat. Saas nähdä vuoden päättyessä, kuka tämän laatikon saa omakseen.

Neulisti