Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Tukuwool -jämiä ja Pirtin kehräämön kampalankaa, 319 g
Näin kun suoltaa hirmuisella tahdilla omia neuleohjeita maailmalle, aina välillä tulee tarve pitää hetki aivolomaa ja neuloa ihan jonkun toisen ohjeella - olla hetki ajattelematta ja pähkäilemättä. Jos yhtään tunnette minua, arvaatte varmaan, ettei siinä koskaan niin käy.
Tuli tarve hermolevolle ja aikani tuijoteltuani olohuoneen lattialla korissa pyöriviä kotimaisen villan jämiä, aloin himoita Suomivillaista 3 in 1 -puseroa. Siihen kun saisi käytettyä viittä eri väristä jämälankaa. Korista löytyi niin Tukuwool Fingeringiä ja Sockia kuin Pirtin kehräämön kampalankaa ja Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä. Olin neulonut saman puseron aiemminkin, joten hyödynsin vanhan projektin tietoja eri värien menekeistä ja punnailin jämiä keittiövaa'an kanssa huolella. Koetin sovitella yksiin vaikka ja minkämoisia värikomboja, mutta lopulta päädyin siihen, että neulon paidan kuitenkin kokonaan Tukuwoolista. Helman raitapaitaan valikoin väreiksi Ruuran ja Raen, keskimmäiseen puseroon ikisuosikkini Seljan ja siihen varsinaiseen puseroon katsoin hyväksi pariksi Aurin ja Uupon.
Ensinnäkin, mikäli malli ei ole ennestään tuttu, niin siitä on syytä tietää mitoituksen olevan vähintäänkin erikoinen. Viimeksi aloin huolettomasti neuloa M-kokoa, jolla yleensä saan sopivia paitoja aikaan ja siihen paidanalkuun olisi mahtunut koko meidän pariskunta. Niinpä päädyin viimeksi neulomaan lopulta XS-koon. Siinä tosin jäi vähän kaivelemaan se, että hihat olivat turhan kapeat. Niinpä vanhoista viisastuneena loin tällä kertaa silmukat S-koossa. Sen sijaan mistään ikinä koskaan viisastuneena en pysähtynyt pohtimaan, että Tukuwool on aika paljon ilmavampaa lankaa kuin ne viimeksi käyttämäni ja nyt paidasta tuli aika väljä - ja silti hihat saisivat yhä olla hieman isommat.
Tämä paita neulotaan alhaalta ylöspäin. Ensin neulotaan helman alin raitapaita. Se muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja voitte kuulkaa uskoa, että raidoittaen neulotut lyhennetyt kerrokset eivät ole maailman rentouttavin konsepti. Ensimmäisen paidan silmukat jätetään toisille puikoille odottamaan sillä välin, kun neulotaan muutama kerros keskimmäistä paitaa. Sen reunus saa rullata ja muutaman kerroksen jälkeen kakkospaidan helma neulotaan yhteen ensimmäisen raitapaidan kanssa. Ja taas muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Yksivärisessä paidassa se onkin oikein mukavaa puuhaa. Ja jälleen kerran silmukat jätetään odottamaan.
Alkuperäisen ohjeen mukaan kakkos- ja kolmospaidassa on kummassakin rullaava reunus. Tämä on kuitenkin niitä juttuja, mitkä jäivät viime kerrasta kaivelemaan mieltä. Tehdäkseni paidoista vielä selkeämmin erinäköiset neuloin kolmospaitaan ainaoikeinreunuksen. Lisäksi raidoitin kolmospaidan 2-2 -raitojen sijaan 4-2 -raidoille, jotta se olisi selkeämmin erilainen kuin ykkös- ja kakkospaidat. Ja taas niitä lyhennettyjä kerroksia raitojen kera. Mikä siinä onkin, että joka kerta, kun päätän neuloa toisten ohjeilla rentoilun merkeissä, valitsen ohjeita, jotka estävät rentoilun?
Jos lyhennetyt kerrokset eivät kylliksi kiristäneet hermoja, teki tässä kohtaa muuten pistää pillit pussiin ja heittää pussi jäämereen. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, etteivätkö kaikki Tukuwoolin värit olisi käyneet täydellisesti yhteen keskenään. Mutta nytpä kävi. Kolmospaidan vihertävänkeltainen Uupo sai koko neuleen näyttämään likaiselta, vaikka se kuuluu suosikki Tuku-väreihini. Pistin paidan jäähylle ja päätin jäähdytellä tunteitani sen suhteen viikon tai pari. Myöhemmin neuleillassa sitten päätin korvata Uupon oranssilla Repolla, vaikka se tarkoittikin sitä, että minun piti ostaa uutta lankaa tähän jämälankapuserooni. Oranssi ja harmaa pelasivat yhteen paljon toimivammin ja paitaprojekti sai armoa.
Alun lyhennettyjen kerrosten jälkeen kolmospaita eteni hyvää vauhtia. Vähän huolestuttavankin hyvää. Aloin tässä kohtaa katsella, että tiheyteni tällä langalla ei taida olla mitään sinne päinkään, mitä pitäisi, koska paidasta oli tulossa tooodella pitkä. Päätin, etten purkaisi enää, mutta tiesin, että kädenteiden ja hihapyöriöiden muotoilussa pitäisi olla tarkkana, jotta paidan kainalot eivät roikkuisi vyötäröllä asti. Lisää pähkäiltävää.
Onneksi tässä välissä piti jättää vartalon silmukat odottamaan ja neuloa hihat. Niissä en muistaakseni tehnyt mitään kummempia säätöjä. Vaan sitten, kun lopuksi neulottiin hihat ja vartalo yhdessä puseron yläosaa, niin jouduin kyllä muokkaamaan raa'alla kädellä kavennusten tahtia, jotta sain puseron yläosasta sopivan.
Jos vilkaisette vuosien takaista puseroa
täältä, voitte nähdä, että sen pääntie on aika eri näköinen. Ohjeen mukaan pääntiellä neulotaan vain muutama kerros nurjaa ennen kuin siirrytään paidasta toiseen. Harmittelin viime kerralla sitä, miten puserot tosiaan näyttävän irrallisilta helmassa, mutta pääntiellä eivät niinkään. Niinpä viimeisenä muokkauksena tein vielä pääntien omasta päästä. Vaivaahan siitä oli, kun päättelin aina silmukat yhdellä värillä poimiakseni ne muutamaa kerrosta alempaa toisella värillä, mutta lopputulos on tosi onnistunut.
Viimeisimmän haasteen tarjosivat vielä langat. Alkuperäinen ajatus oli neuloa vanhoja Tukujämiä pois, mutta ensin päädyin ostamaan uutena Repoa ja sitten kolmospaidan Aurikin loppui kesken. Korvasin sen ensin Pirtin kehräämön ohuella Kampalangalla, joka sattui olemaan ihan saman väristä. Sekin lopsahti muutamaa kerrosta liian ajoissa ja niinpä ihan viimeiset kerrokset on neulottu Tukuwool Sockilla. Onhan niissä paksuuseroa, mutta ei se muutaman kerroksen verran haittaa.
Rentoa tämä ei ole nähnytkään, mutta onneksi yläosasta tuli kauniisti istuva. Paita on vähän turhan pitkä, mutta muutoin aikas ihana. Ja suurin osa kaikesta tästä säätämisestä oli ihan oma valinta. En tunnetustikaan osaa ottaa rennosti. Mitä vaikeampi, sen parempi! Vaikeimman kautta! Ja mitä näitä vanhoja kansanviisauksia nyt onkaan.
Anna Johanna
