Mosaiikkia

Kilpailu koettelee neulojan kuntoa urakalla. Tour de Sock -kilpailun viides etappi vei 20.5 h yhtäjaksoista neulomisaikaa. Eipä tuossa mitään, jos aiempien vuosien tapaan etappeja olisi vaihteleviin aikoihin, mutta tämä oli jo kolmas läpi-yön-etappi.

Mitä: Six tastes / Hypercycloid Designs

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Canon Hand Dyes Lewis MCN Twist Sock + Hedgehog Fibres Sock, 47 + 27 g

Minua jännitti kovasti ennen etapin alkua. Joukkuekisassa saa hankittua tiimilleen lisäpisteitä, jos käyttää lankasponsoreiden lankoja etapin sukissa. Nämä sponsorit siis lahjoittavat kisan palkinnot ja tarjoavat osallistujille alennuskoodeja kilpailuun valmistautumista ajatellen. Olin useamman vuoden haikailun jälkeen lopulta päättänyt tilata itselleni muutaman vyyhdin Canon Hand Dyesin lankoja, joille postimaksuineen ja veroineen tuli kammottava vyyhtihinta. Moneen kertaan olin lisäillyt näitä herkkuja ostoskoriini Etsyssa, mutta aina päätynyt lopulta siihen, ettei hinnassa ollut järkeä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kerran se kirpaisee ja sen jälkeen pääsen haikailusta yli. Ja nyt kisan edetessä sponsorilankojen valikoimani alkoi huveta ja kohta olisi pakko korkata Canonit siitä huolimatta olisiko malli mieleinen. Mutta vihdoin, osuma! Viidennen etapin malli oli silmääni miellyttävä ja tiesin heti, että nämä sukat haluan pitää ihan itse. Voisin hyvillä mielin pistää kauan haikaillun herkkulangan puikoille harmittelematta sen tuhlaamista.

Tämä etappi alkoi iloisissa merkeissä. Valitsin langoiksi Canon Hand Dyesin merino/kasmir/nylon-sukkalangan ja sen kaveriksi Siililangan, joka jäi tästä paidasta yli. Ja voi kuulkaa, miten pehmoisasti langat soljuivat puikoilla. Kasmir ei ole koskaan pilannut yhtäkään sukkalankaa; käsi ylös yllättyneet! Canon-langan värit on nimetty Downton Abbey -sarjan ja Jane Austenin kirjojen hahmojen mukaan. Tämä herkullinen vaalea punainen / tumma vaalenpunainen herkku on nimeltään Hra Darcy. Joo, hra Darcy voi olla pinkki, hänellä on siihen pokkaa.

Viidennen etapin sukat olivat mosaiikkineuletta. Mosaiikissa käytetään kahta väriä, joilla neulotaan raitoja. Osa silmukoista nostetaan neulomatta ja lopputulos näyttää kirjoneuleelta. Moni tosin totesi näitä neuloessaan, että ihan kuin tässä olisi haluttu kirjoneulesukat ja päätetty tehdä ne vaikeimman kautta. Mosaiikkineule on nimittäin melkoisen hidasta - ainakin, jos on tottunut kirjoneuleen neuloja. Uskomattoman hitaasti sukat valmistuivatkin. 10 h per sukka. Semmoinen vie pieneltä tai keskisuurelta neulojalta helposti järjen, jos homman hoitaa yhdeltä istumalta aloittaen iltayhdeksältä. Tällä kertaa sain sentään ennen etappia napattua kahden tunnin päikkärit.

Mallissa oli useampi vaihtoehto, joista sai valita sukkiin etu- ja takapaneelin. Sivuihin tuli kaikilla samaa siksakia. Kaaviot oli kätevästi sijoiteltu mahdollisimman kauas toisistaan ohjeen pdf:ssä, mutta rakas huoltotiimi tuli apuun ja piirsi kaavioni ruutupaperille minun neuloessani samalla puikot sauhuten.

Nämä olivat jo kolmannet kisasukat, joihin tehtiin kantapään kiilojen lisäykset ennen kantapään käännöstä. Lopputulos istuu hyvin jalkaan ja on muuten sievä, mutta kantapään käännöstä tehdessä takapaneelin ja kiilojen väliin jäi reilun kokoiset reiät, vaikka koetin kuinka kiristellä lankoja.

Kisajännitys sen kuin tiivistyy. Enää yhdet sukat jäljellä ja olen tällä hetkellä jaetulla ykkössijalla. Ja totta kai viimeisen etapin pitää osua päällekkäin työmatkan kanssa. Mutta jospa onnistuisin saamaan riittävästi pisteitä, jotta pysyisin loppupisteissä toisena. Hurjaa, jos niin onnistuisi käymään.

Neulisti

Voitto kotiin

Kisa kovenee ja etapit pitenee. Bloggaaminen sen myötä näköjään hiukan hidastuu näin kesäloman kunniaksi.

Mitä: A song of beads and lace / Sarah Bordelon

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm ja virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: Invictus Yarns Victorious, 88 g

Tour de Sock -kilpailun neljännen etapin haasteena oli helmien lisääminen neuleeseen. Sukat koostuivat pitsistä, jonka lomaan sujauteltiin helmiä. Itse käytän niiden lisäämiseen minimittaista virkkuukoukkua, joka soveltuu justiinsa 0/8-koon helmien lisäämiseen fingering-vahvuiseen lankaan.

Blogia ahkerasti seuraavat varmaan tietävätkin minun nauttivan suuresti helmien kanssa neulomisesta, joten tällä etapilla suurimmat haasteet koostuivat lähinnä kisaväsymyksestä. Etappi nimittäin alkoi kymmeneltä illalla ja tällä kertaa Joji Locatellin neulekurssi torppasi kaikki haaveet päiväunista ennen etapin alkua. Kurssille piti ehdottomasti päästä, joten nyt oli vaan tingittävä unista.

Mutta päiväunille olisi todellakin ollut tarvetta. Yön tunnit kuluivat kovin kituuttaen ja torkahtelin vähän väliä neule käsissä. Moneen kertaan nukahdin jopa kesken kaavion rivin seuraamisen ja havahduin sitten etsimään virheitä. Minun käteni kun eivät nimittäin lopeta neulomista siinä kohtaa, kun silmät sulkeutuvat ja aivotoiminta sammahtaa. Unettoman yön ristiin sojottavilla silmillä ei myöskään ollut kovin helppoa yrittää etsiä niitä mahdollisia unissaan neulottuja virheitä.

Lopulta aamuseitsemältä annoin periksi ja totesin sukkien valmistuvan nopeammin, jos vain otan pienet nokoset välissä. Jos nyt suuremmat henkilökohtaiset traumat sun muut suljetaan tämän pohdinnan ulkopuolelle, niin siltä puolen tunnin power napilta herääminen oli yksi elämäni karuimpia kokemuksia. En varsinaisesti suosittele kenellekään yöunien korvaamista puolen tunnin nokosilla. Heräsin, ja sukat alkoivat edetä vauhdikkaammin, mutta kropan tuntemukset herätessä olivat vähän turhankin tuntuvia.

Kun sukat lopulta valmistuivat kahden aikaan iltapäivästä, olin heittänyt pyyhkeen kehään ja olin varma, etten ollut kärkikahinoissa enää mukana. Vaan vaivasipa turnausväsymys muitakin ja olin ihmetyksekseni saanut ykkössijan.

Tällä kertaa itse mallista ei irtoa sen kummempaa analyysia. Pitsiä ja helmiä. Ei mitään ihmeitä. Kantapääkin oli kovin tavanomainen ristikkäisellä vahvistuksella. Siis, notta joka toinen silmukka nostetaan neulomatta ja nostettujen paikkaa vaihdellaan.

Valitsen kisasukkiin aina pienimmän sallitun koon, jotta ne valmistuisivat mahdollisimman nopeasti. Tällä kertaa S-koon ja löysän käsialan yhdistelmä johti sukkiin, jotka mahtuivat kevyesti koon 42 sukkaplokkeihin. Että sillä lailla. Onneksi lähipiirissä on sopivilla jaloilla varustettu toveri, jolle nämäkin sukat kelpasivat.

Neulisti

Äly hoi, älä jätä!

Siinä kohtaa, kun olen neulonut haastavaa sukkaa niska limassa puoli kolmesta iltapäivällä puoli kahteentoista illalla, olisi ehkä syytä pohtia, tahdonko tosiaan jättää yöunet väliin ja luoda silmukat seuraavaan sukkaan. Ja siinä kohtaa, kun toinen sukka valmistuu aamulla seitsemältä ja olen viimeiset kaksi tuntia pitänyt itseäni hereillä laulaen ja pitäen hyppytaukoja, joku saattaisi kysyä, onko tässä mitään järkeä. Mutta totta kai siinä on, koska kilpailu!

Mitä: Diamondback socks / Kirsten Hall

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Invictus Yarns Adventure, 67 g

Johan tässä vähän odoteltiinkin kisasukkia, jotka pakottavat haastamaan itseään ja opettelemaan uusia asioita. Pelkät pitsit ja palmikot eivät siihen vielä ihan riitä. Ja haastetta tosiaankin oli luvassa.

Tour de Sock -kilpailun kolmannen etapin sukat koostuvat pienistä lyhennetyin kerroksin neulottavista timanttikuvioista. Sukat näyttävät neulottaessa kovin hassuilta, koska jokainen timantti neulotaan yksi kerrallaan alusta loppuun samalla, kun loppu sukka odottaa puikoilla toimettomana. Turkasen paljon työn kääntelyä ja vääntelyä, ja siksi turkasen hidasta.

Mallin ajatuksena on katsoa, miten hauskasti erilaiset pätkärääkätyt langat voi saada käyttäytymään. Itse valitsin langaksi yhden viime vuoden kisasta voittamani vyyhdin, joka ei istu minun värimakuuni ensinkään. Siinä on sinisiä ja harmaita pätkiä sekaisin, mutta ei riittävän selkeitä raitoja tämän mallin tarkoituksiin. Malli ei siis ihan pääse tässä oikeuksiinsa, mutta sainpa pisteen joukkueelle sponsorilangan käyttämisestä.

Sen lisäksi, että sukkamalli tarjosi haasteita ihan riittämiin muutenkin, ohjeessa kehotettiin kokeilemaan vasenkätistä neulomista, jottei työtä tarvitsisi koko ajan olla kääntämässä. Niinpä yritin sitä minäkin. Hetki meni pähkäillessä, mitenkä päin lankaa kuuluu kieputella, jotta silmukat neulotuvat oikein, mutta pääsin jyvälle. Ikäväkseni jouduin huomaamaan, että koska pidän lankaa vasemmassa kädessä, joudun taaksepäin neuloessa heittämään lankaa amerikkalaiseen tapaan toisella kädellä. Hieman hidasta siis, mutta hauska kokeilu itsensä haastamisessa.

Yritin yön synkkinä tunteina useaan otteeseen ottaa aikaa ja vertailla huolella, onko nopeampaa neuloa timantit vasenkätisesti vai työtä käännellen, mutta sain joka kerta eri tuloksen riippuen sen hetkisestä vireystilasta. Kaiken kaikkiaan arvioin, että kumpikin tapa vei minulta suunnilleen saman verran aikaa, joten vaihtelin tyyliä pitääkseni itseäni hereillä.

Loppujen lopuksi sain kolmannelta etapilta kakkossijan ja nousin myös yksilökisassa hopealle. Harmillista, että se johtui vain siitä, että kisan kakkossijalla keikkuneen joukkuetoverin sukat hylättiin, koska niistä oli unohtunut yksi kaaviontoisto. Nyt saan joka tapauksessa jännittää lopun kesää oikein toden teolla sijoituksia - etenkin kun en välttämättä kahdella tulevalla etapilla pääse neulomaan sukkia ihan niin rauhassa kuin aiemmin. Että ei muuta kuin terveisiä jännän ääreltä.

Neulisti

Kestävyysurheilua

Tarjolla on tuore raportti lähes kilpailun keskeltä. Tämän lähemmäs livepäivitystä ei tässä blogissa liene päästä.

Mitä: I remembered it again / Heidi Nick

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Handu Ilun Erikoinen, 71 g

Jos teksti muistuttaa enemmän ajatuksen virtaa kuin laatunovellia, se johtunee tästä: yritin eilen käydä nukkumaan klo 18, heräsin kellonsoittoon 00:30, haukkasin hiukan yöpalaa ja vietin sitten seuraavat 14 h neuloen Tour de Sock -kilpailu kakkosetapin sukkia. Sukkien valmistuttua otin pienet päiväunet ja sitten räpsittiin sukista kunnollisia kuvia. Niin, ja heti sen jälkee istahdin tähän raportoimaan.

Tour de Sock on uskomatonta kestävyysurheilua niille, jotka haluavat kärkisijoista kilpailla. Pää, selkä ja ranteet tuntuvat kaikki siltä, että poksahtavat. Silmät seisovat päässä ja koko kroppa on aivan sekaisin yön valvomisesta sekä neuleurakoinnista. Näillä näytöillä saatiin kolmosija, joka saattaa vielä muuttua nelossijaksi, kun joukkuekaverin sähköposti viipyi bittiavaruudessa luokattoman kauan, vaikka sukat valmistuivat minun omiani aiemmin.

Toisen etapin sukat sisälsivät loputtoman määrän palmikoita ja palmikkokaavioita, joista ei voinut katsettaan irrottaa, mikäli halusi välttää virheitä. Sukkien suunnittelija, Heidi Nick, on minulle uusi tuttavuus, mutta Ravelrysta näyttää löytyvän hurja määrä hänen sukkamallejaan. Periaatteessa kaikki ihan kauniita, mutta tämä tyyli ei iske minuun. Se kyllä toi Tourille kilpailun vaatimaa haastetta, mutta tuntui sukkamallina minun silmiini vähän tekemällä tehdyltä. Esimerkiksi sukan takaosaan oli väkisin vängätty nurjilla silmukoilla tehtäviä vinoruutuja, joita sukat eivät mielestäni yhtään kaivanneet.

Kantapää oli hiukan erikoinen. Siinä tehtiin kantapään kiilan lisäykset ennen kuin kantapää käännettiin. Tällä tyylillä tuli minun jalkaani turhan tilava kantapää. Siitä täytyy antaa plussaa, että kun ohje sisälsi muutaman tuhat palmikkokaaviota, niiden kerrosnumerot jatkuivat aina siitä, mihin edellisessä kaaviossa jäätiin. Kaavioiden määrästä huolimatta oli siis helppo pysyä kärryillä siitä, missä kaaviossa oli menossa.

Kuvista ei koskaan saa välittymään blingiä sisältävien sukkalankojen kimallusta. Ilun Erikoinen on aiempien kokemusten perusteella ollut ihanan pehmoista. Tämä nimenomainen yksilö oli epätavallisen karhea - joskin näppiksen tällä puolella on sellainen kermaperse lankojen suhteen, että oli tämäkin pehmoista kuin vauvan peppu. Tämä etappi vaan kävi koko kropan päälle.

Joko nyt saa nukkua?

Neulisti

N-Y-T

Paikoillanne. Valmiina. Hep!

Mitä: Twists & turns / Adrianne Fong
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Cauldron's Path Yarns Frost Moon, 64 g

Kesä alkaa perinteisesti Tour de Sock -kilpailusta (Jos kisa ei ole tuttu, siitä voi lukea vaikka täältä). Eväät oli ostettu. Oli mansikoita ja suklaata. Huoltotiimi oli velvoitettu sekä laittamaan ruokaa että kiikuttamaan sitä neulontanurkkaukseen, jotta kilpailijan verensokeri ja vireystaso pysyisivät riittävän ylhäällä koko urakan ajan. Sormet oli laastaroitu vammojen minimoimiseksi ja lankavaihtoehtoja oli kerittynä viisin kappalein. Talouden parhaat puikot oli myös kaivettu hyvissä ajoin esille. Kaiken maailman älylaitteet oli ladattu ja dvd-soitin oli varustettu riittävällä määrällä taustahömppää, jota ei tarvitse oikeasti seurata, mutta joka viihdyttäisi kilpailijaa läpi illan ja yön.

Kisan ensimmäinen etappi oli mukavan leppoisaa neulottavaa. Pitsisukat. Näistä selvittiin muutamilla kiertäen neulotuilla silmukoilla, kavennuksilla ja lisäyksillä. Tällä kertaa muistin olla neulomatta liian tiukkaa, jolloin kädetkin selvisivät vammoitta. Sukkiin toi lisäilmettä se, että kantapään kiiloissakin oli samaa pitsiä kuin muualla sukissa. Joskin ohjetta lukiessa sai olla tarkkana, kun kiilojen selitykset oli hiukan hankalasti ilmaistu.

Ensimmäinen etappi sujui leppoisasti vaikka kisasinkin tosissani. Pitsikuvion oppi nopeasti ulkoa ja sen neulominen oli vauhdikasta. Etappi alkoi puoli neljältä iltapäivällä ja sukkani valmistuivat tasan 12 h myöhemmin. Tulin ensimmäisellä kisaetapilla kolmanneksi. Hävisin nopeimmalle tunnilla ja toiseksi tulleelle puolella tunnilla. Tässähän alkaa olla kisavireessä. Mainittakoon vielä, että kumpikin nopeammista neulojista kuuluu samaan joukkueeseen kanssani. Kisaan jälleen kerran Speedy Finns -tiimissä.

Mutta kuka malttaa odottaa seuraavan etapin alkua?

Neulisti

Nyt riittää

Kisan loppuvaiheilla sukat alkavat tursuta jo korvista ulos, mutta vielä viimeinen pari piti pinnistää ja ponnistaa puikoille ja niiltä pois.

Mitä: Nordic Stripes / Tobi Beck

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Lanitium ex machina BFL Sock Twist + Basic Sock + Hedgehog Fibres Sock,  37 + 11 + 24 g

Tour de Sock -kilpailun viimeiseksi sukkamalliksi paljastui helppoa, mutta hidasta kirjoneuletta. Tämä malli ei miellyttänyt silmääni. Nämä nyt ovat makuasioita, mutta minua ei viehättänyt se, että kirjoneule on mallissa irrallisina raitoina. Pidän enemmän sellaisista sukista, jotka ovat kokonaan kirjoneuleiset. Vaan makuasioista on turha kiistellä, eikä tässä nyt kyselty kenenkään henkilökohtaisten mieltymysten perään. Pakko oli neuloa, jos halusi kisassa pärjätä.

Kirjoneule on akilleenkantapääni. Saan nykyään aikaiseksi ihan siistiä jälkeä, mutta auttamattoman hitaasti. Yllätin itseni tällä kertaa positiivisesti sijoittumalla tällä etapilla sijalle 13 sekä myös sillä, että sukat mahtui kiskomaan kantapään yli pienestä puikkokoosta huolimatta. Minulle käy erittäin herkästi niin, että käsialan siistinä pitämiseksi tiukkistelen urakalla ja valmiit sukat vaativat usein hiukan väkivaltaa ylittääkseen kantapään.

Suuria ongelmia tuottivat tällä kertaa myös lankavalinnat. Olin etukäteen päättänyt käyttää päävärinä tätä lanitiumin ihanan ärhäkänvihreää tiukkakierteistä sukkalankaa, mutta en tahtonut millään löytää siihen sopivia kontrastivärejä. Niitä kun vaadittiin pisteytettyyn suoritukseen kaksin kappalein. Lopulta vaalea homeenharmaa siililanka pelasti minut pinteestä. Sen sijaan toisena kontrastivärinä käytetty tumma lanka todella kiltisti lopahti kesken juuri ennen toisen sukan viimeistä kirjoneuleraitaa. Pah. Ja korvaava jämälanka ei sitten osunut väreiltään yhtään, vaikka kuinka koetin etsiä samaa sävyä. En kyllä tykkää. Johtunee suurimmaksi osaksi pitkään jatkuneesta kisasta. Mutta en tykkää. Nämä tulee korvista ulos.

Hyvän sijoituksen perässä tein sukat minimivaatimusten mukaisesti ja tuloksena oli koon 37 sukat. Onneksi Vyyhti kuvausmallina toimimisen jälkeen kiltisti adoptoi nämä pois käsistäni.

Yksilökisassa näyttäisin nostaneeni viime vuoden sijoitusta huimasti. Viimeksi olin 14. Nyt, mikäli oikein pistelistoja tulkkasin, nousin lopulta sijalle 9. Hurraa! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue. Yksilökisan lisäksi olin mukana jälleen Speedy Finns -joukkueessa, joka dominoi kisaa melkoisen suvereenisti. Hauskaa sinällään, kun suurin osa joukkueen jäsenistä oli eri tyyppejä kuin viime vuonna, mutta menestys oli yhtä huimaa tälläkin kertaa. Eräs toinen suomalaisjoukkue yritti kovasti pistää kampoihin, mutta loppupeleissä pistimme heillekin luut kurkkuihin. Oli kyllä eri hauskaa, kun oli toinen tiimi kirittämässä ja nostamassa kilpailuhenkisyyttä entisestään. Kiitos teille siitä ja omalle tiimille tietty mahtavasta kisasta.

Neulisti

Serpentiiniä ja takaumia

Tour de Sock -kilvan toiseksi viimeinen etappi meni meikäneulojalta ihan penkin alle. Tämä oli tosin tiedossa jo etukäteen, koska olin lomareissussa. Jännästi Skotlannin maisemat nyt päihittivät tämän etapin vetovoiman.

Mitä: Ophidia / Hypercycloid designs

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Lanitium ex machina Basic Sock + Sunrise Fiber Co. Classic Sock, 65 + 1 g

Viitosetapin sukat koostuivat palmikoista ja niiden mukana kiemurtelevista yhden silmukan kontrastiraidoista, jotka ilmeisesti esittivät käärmeitä. Itselleni tuli mieleen lähinnä serpentiini. Raitoja ei tehty kirjoneuleena, vaan jokaiselle raidalle oli oma langanpätkänsä, joka kiepsaistiin päävärin ympäri aina ennen neulomista. Lisäksi näissä isommissa palmikoissa puolet silmukoista neulottiin helmineuleena. Ihan hauska idea, mutta tuli ehkä valittua turhan tumma lanka mallin kannalta.

Kontrastiraitojen langat tuppasivat menemään koko ajan solmuun keskenään, mutta onneksi ei mahdottoman monesti tarvinut pysähtyä niitä setvimään. Raidat jatkuivat kantapään jälkeen myös jalkapohjaan, jossa niitä sai kuljetella mielensä mukaan. Itse pyrin pitämään niiden kuviot suunnilleen symmetrisinä.

Kantapää oli mielenkiintoinen. Siinä ei tehty tavalliseen tapaan kantalappua ja kiilakavennuksia, vaan kantapään silmukat lisättiin sukan takaosan keskelle ja kun niitä oli riittoisasti, käännettiin kantapää. Ja siinä se sitten olikin. Ei kiilaa, ei mitään. Hiukan ihmetytti, mutta hyvin tuntuu istuvan jalkaan.

Jos tekisin sukat uudestaan, valitsisin jonkun solidin ja vaaleamman päävärin. Jättäisin isompien palmikoiden välissä olevat kummahkot pikkupalmikot välistä ja neuloisin niillä silmukoilla ihan tavallista joustinneuletta. Ja ehdottomasti tekisin isot palmikot peilikuvana toiseen sukkaan. Nyt en jaksanut. Jättäisin myös jalkapohjasta kontrastiraidat pois.

Neuloessa tämän etapin sukat tuntuivat jotenkin valjuilta ja puhuttelemattomilta. Jalkaterää neuloessa luulin saavani aikaan hehtaarisukat, joille on hankala löytää käyttäjää, mutta valmiit sukat olivatkin just eikä melkein minun jalkoihini sopivat. Lisäksi jalkaan sujautettuna sukat alkoivat muutenkin jutella mukavia ja nyt näistä tulikin kisan ensimmäiset sukat, jotka pidän itselläni.

Pienenä miinuksena se, että vaikka langat muuten olivat mainioita, tästä harmaan ja tumman sinisen sekamelskasta tulee turhan vahva takauma yhteen männävuosien Nallelangan musta-harmaaseen väriin. Taidan kuitenkin olla solidimpien väritysten ystävä.

Neulisti

Sohvaperunan tunnustukset

Vaikka kuinka olen neuleineni telkkarin ääressä viihtyvä sohvapottu, niin ei ole ihmisen kroppaa suunniteltu 18h putkeen sohvalla pönöämään sukkia vääntäen. Vaan ei auta, kilpailtava on tosissaan.

Mitä: From a distance / Meagheen Ryan

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: MissBabs Cosmic Hand-Painted Sock Yarn, 79 g

Tällä kertaa ohje julkaistiin kätevästi 4.30 aamuyöllä. Yllätin itsenikin ja onnistuin nousemaan kellonsoittoon. Ja sitten aika lailla sen 18h myöhemmin sukat olivat valmiit ja saavutin tällä etapilla 9. sijan. Ei huono, vaikka top5:stä haaveilinkin.

Tämän kertaisella etapilla haasteena olivat tubular cast-on ja helmet. Tubular cast-onia olen kokeillut kerran aiemmin ja tykkäsin silloin kovasti. Siinä siis hyvin jännittävästi kikkaillaan siten, että silmukoiden luontireuna on ikään kuin putkilo, eikä varsinaista luomisreunaa jää lopulta mihinkään näkyviin. Sukkaohjeessa oli linkki kolmeen erilaiseen tapaan toteuttaa tämä. Itse koin niistä helpoimmaksi sen, että 1) luodaan puolet halutusta silmukkamäärästä jollain toisella langalla ja neulotaan pari kierrosta 2) vaihdetaan työhön se varsinainen käytettävä lanka ja neulotaan muutama kerros 3) seuraavalla kerroksella neulotaan *1o, poimi työn takaa alin mahdollinen lenkki tätä lankaa puikolle ja neulo nurin*. Noin päästiin neulomaan haluttua joustinta, eikä aloitusreunaa jää näkösälle. Paha vaan, että reuna jää herkästi tosi kireäksi. Itse asiassa, minulta se yritti katkaista verenkierron. Onneksi toverilla on kapoisammat jalat ja sukat löysivät uuden omistajan.

Jännittävän aloituksen jälkeen sukat koostuivat lähinnä pitsistä ja helmien pujottelusta. Näitä oli siinä mielessä kiva neuloa, että kaaviot oppi nopeasti ulkoa ja lopputulos on oikein kaunis. Siinä vaan ehtii melko tehokkaasti tympääntyä, kun sukkien neulomisen lomassa pitää kokonaiset kolme ruoka- ja vessataukoa ja muutoin neuloo tauotta. Huh huh.

Viime vuoden kisan voittajajoukkueesta kaikki saivat palkinnoksi kolme vyyhtiä kisasponsoreiden lankoja. Tämä oli saaliistani kaikkein kauneimman värinen minun silmääni ja myös sukkalahjonnan kohde siihen kerta kaikkisesti rakastui. Löysinpä kerrankin myös helmet, jotka yhtä aikaa erottuvat neuleesta kuvissa ja ovat silti aika lailla ihan sävy sävyyn langan kanssa. Mainiota.

Etappi oli mukava. Ohjeessa oli jotain uutta opiskeltavaa, hiukan haastetta, mutta silti ulkoa opittava kaavio, neulominen oli jouhevaa ja lopputuloksena on kovin kauniit sukat. Tätä etappia odotinkin ehkä kaikkein innokkaimmin, koska pidän helmistä neuleissa.

Neulisti