Pari pussukkaa

Ompelukärpänen puraisi. Uskaltauduin TiiQ:n ompeluksista rohkaistuneena kokeilemaan Hipun pussukan tekemistä.

Mitä: Hipun pussukka
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Kankaat Lankakauppa Kujeelta

Ja sehän oli oikeasti ihan helppoa! Surautin niitä samalta istumalta pikaisesti kaksi ja toinen lähti siskon matkaan niin nopeasti, etten kuvaakaan ehtinyt napsaisemaan. Toisen jätin omaan käyttöön. Oli hirmun hauskaa, kun pussukat valmistuivat hujauksessa. Silittää tosin olisi voinut...

Tästä reipastuneena oli pakko heti apinoida, kun törmäsin Neulovissa nakeissa hienoon neliskanttiseen projektipussukkaan. Pakko saada oma, ja koska Hipun pussukatkin onnistuivat, niin miksipä ei tämäkin.

Mitä: SoChick's (No Guts) Boxie Pouch

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Kankaat Eurokankaan palalaarista

Kuten kuvasta näkyy, homma lähti lähes lapasesta. Minusta kankaiden, vetoketjujen ja muiden tarvikkeiden hankkimisessa, palasten leikkelemisessä yms. on sen verran vaivaa, että samantien kannattaa sitten tehdä pussukoita useampikin. Ja niinpä niitä tuli tehtailtua yhteensä seitsemän.

Fiksuna tyttönä päätin ommella ensimmäisen pussukan vain mahdollisimman nopeasti, jäljestä niin välittämättä. Halusin vain tietää, onko ohje kuinka vaikea ja osaisinko tehdä tämmöisen. Sattuneista syistä tätä ensimmäistä versiota ei näy kuvissa. Seuraavana päivänä ompelin toisen projektipussukan ja ilokseni huomasin, että jos malttaa keskittyä leikkaamaan kappaleet yhtä suuriksi ja samanmuotoisiksi, ompelee kaikkiin reunoihin yhtä suuren saumavaran ja ylipäätään keskittyy siihen, mitä tekee, niin tuloksena voi olla täydellinen pikku projektipussukka uudelle sukkaprojektille. Ilmaisena vinkkinä vielä, että huithapelikokeiluihin ei kannata valita raidallista kangasta, josta varmasti näkee kaikki vinoon menneet ompeleet.

Minä olen sen verran hidas ompelija, että sain näihin nelikulmaisiin pussukoihin uppoamaan tunnin jos toisenkin. Mutta käytetty aika on ihan lopputuloksen arvoinen. Oli ihana viettää lauantaipäivä etsien täydellisiä päällis- ja vuorikangasyhdistelmiä. Ei ihan heti lopu projektipussukat kesken.

Neulisti

Puputtimet

Kymysys: Kuinka hankkia uskottavuutta työpaikalla?

Ratkaisu: Neulomalla puputohvelit työtossuiksi.

Mitä: Hopsalots / Tiny Owl Knits
Miten: Pyöröpuikko 8.0 mm
Mistä: Cascade 220, 125 g

Puputossut, eli puputtimet on olleet haaveissa jo pitkään. Synttärikemuissa himoneulojien tukiryhmä lahjoi kaiken muun ihanuuden ohella minua puputtimien ohjeella ja ohjeeseen käypäisellä langalla. Kaksinkertaisesta Cascade 220:stä tossut valmistuivat hujauksessa.

Tossut neulottiin tasona ja ommeltiin lopuksi yhteen. Sitten neulottiin neljä pupunkorvaa ja heitettiin kaikki pesukoneeseen. Suunnittelija itse kertoi suosivansa käsinhuovutusta, mutta koska en ole koskaan semmoista ihmettä kokeillut, luotin pyykkikoneeseen.

Lopputulos oli muutoin hyvä, mutta yksi pupunkorvista oli jäänyt johonkin jemmaan ja jättäytynyt kokonaan huovuttautumatta. (Mahtavaa suomenkielen taiturointia. Eihän se nyt noin kuulosta oikealta?) Päätin sitten uskaltautua yrittämään sitä käsinhuovutusta tuolle korvalle. Laitoin lavuaariin lämmintä vettä ja hieman villapesuainetta. Sitten vaan pesin ja hankasin pupunkorvaa altaassa ja aina välillä nostin pois vedestä ja pusersin kuivaksi. Ihan kohtuu nopeasti se alkoi oikein kiltisti huopua. Hurjaa. Ehkä sitä uskaltautuisi joku kerta yrittämään käsinhuovutusta ihan alusta asti.

Huopuneet korvat ommeltiin tossuihin kiinni. Neulailtiin pupuille silmät ja nenät. Lopuksi pitäisi tehdä pörröinen pompom hännäksi. Katsokaas, mikä oli synttärilahjan viimeinen osa:

Vaihtohäntiä mielialan mukaan! Jokaisessa hännännypykässä pieni kuminauhalenkki ja tossujen takalistoon vain napit, joihin lenksut kiinni. Voiko olla huikeampaa? Ihana tukiryhmä. Ja ihanat tossut. Näillä jos ei irtoa uskottavuutta töissä, niin sitten ei millään. ;D

Neulisti

Mitä kettu sanoo?

Taas lisää pukinkontista paljastuneita paketteja.

Mitä: Fox in the snow mittens / Patons
Miten: Sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: Drops Alpaca + Schoppel-Wolle Zauberball + Novita Tico tico, 30+25+2g

Olen yrittänyt selättää ällötykseni kirjoneuletta kohtaan. Kirjoneuleet toki ovat kauniita, mutta äh, kuinka työläitä tehdä. Näistä sain kuitenkin kivan lahjan kälylle, joten piti jälleen kerran yrittää taistella kirjoneulepeikon kanssa. Tällä kertaa tuntuu, että jokseenkin jo selätinkin sen.

Lapasista tuli ihan hirvittävän kauniit. Aika vaikea näitä oli malttaa pakettiin kääräistä. Neulejäljestä tuli ihan siistiä, mutta kyllä kolmen langan kanssa taiteilu on aikamoista setvimistä. Olen supertyytyväinen Neulojien yön ostoksiini, sillä tumppuplokit todellakin viimeistelivät nämä käsineet.

Zauberballista löytyi tosi kiva punaruskea kerä tähän projektiin, mutta juuri tällä aloituspätkällä väri ei sitten sattunut vaihtumaan kovinkaan radikaalisti. Kuvistahan sitä ei meinaa nähdä ensinkään. Sille ei mahda mitään. Huiput lapaset joka tapauksessa. Mulle kans!

Ai niin. Jos joku on onnistunut olemaan kuulematta tästä, niin YouTubesta löytyy hurmaavan hullunkurinen musiikkivideo, jossa pohditaan, kuinka ketut mahtavat äännellä.

Neulisti

Kuukinrikko...

...eli riikinkukko. Sen otuksen pyrstösulat piti ikuistaa pipoon.

Mitä: Veer / Malia Mather
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Drops Alpaca, 61 g

Yksi ystävä neuloi toisen ystävän suunnitteleman huivin. Änkesin siihen väliin ja ihan pikkipikkipikkiriikkisen vihjaisin, että nyt näyttää ihan minun huivilta. Ja mähän sen sitten sain. Ystävät on huippuja. Kolmannelta kaverilta olin vielä saanut viime keväänä pari kerää samaa lankaa kuin mistä huivi oli neulottu. Jotta niistähän sitten piti tehtailla huivin pariksi pipo.

Huomaatteko, kirjoneule ei enää kauhistuta minua. Jossain välissä bongasin tämän pipon ohjeen ja heti tiesin, että tuo on tehtävä. Pipassa on älyttömän ällöshöpö piparkakkureunus. Sen neulominen oli kyllä veikeää. Ensin luotiin silmukat, sitten lisäiltiin, kavenneltiin ja neulottiin aloitusreunan kanssa yhteen. Ja aina noissa kaarrokkeiden väleissä nostettiin koko ajan yksi silmukka neulomatta. Tätä voisi käyttää toistekin. Ensi kerralla vaan kyllä hoitaisin silmukoiden luomisen väliaikaisella aloituksella, koska muuten aloitusreunan kanssa yhteenneulominen on ihan tarpeettoman vaikeaa nysväämistä. Minulla ainakin menee aina vinoon. Vaikka kuinka yrittäisin keskittyä.

Reunuksen jälkeen loppupipo posoteltiin kirjoneuletta. Riikinkukon peräsinsulat muodostivat kauniin kuvion ja kavennukset oli piiloteltu nätisti kuvioiden väliin. Tykkään! Aloitin samointein myös kämmekkäät loppulangasta. Kohta mulla on koko sarja. (Se onkin muuten eka kerta, kun minulla on oikeasti yhteensointuvat huivi, pipo ja käsineet.)

Melkoisen mystistä on muuten langankulutus toisinaan. Pitkällisten laskutoimitusten ja uudelleenlaskentojen ja päänraapimisen ja toisten uudelleenlaskentojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että vihreää lankaa meni aika lailla tasan kerä, eli 50 g. Valkoista lankaa meni aika lailla tasan 40 g. Kuitenkin pipo painaa 61 g. Mikä mättää? Asuuko lankalaatikossa kotitonttu, joka käy järsimässä jämälankoja? Jäänee mysteeriksi.

Neulisti

Tohvelisankareita

Pari joulua sitten huovutin appivanhemmille tossut pukinkonttiin ja appiukko teki melkein heti tilauksen jo seuraavista. Ahkeran tossunkuluttajan toive toteutui tänä jouluna.

Mitä: Duffers revisited / Mindie Tallack

Miten: Pyöröpuikot 8.0 mm

Mistä: Sandnes Garn Fritidsgarn, 120 g

Tohveliohje sisälsi ohjeet vaikka kuinka moneen tossukokoon (eri pituisille ja levyisille jaloille), erilliset ohjeet sekä tasona että pyörönä neulomiseen ja ohje kävi vieläpä kahdelle eripaksuiselle langalle. Kesti hetken penkoa kaikkien sivujen joukosta se, jota itse tarvitsi ja sitten vielä erillisestä taulukosta silmukkamäärät omiin tarpeisiin. Alku vaati hiukan setvimistä, mutta neulominen ei sitten helpompaa olisi varmaan voinut ollakaan.

Itse neuloin nämä toki suljettuna neuleena, eikä lopuksi tarvinut ommella yhtäkään saumaa. Tossut aloitettiin keskeltä jalkapohjaa ja muoto saatiin aikaan simppelisti lisäyksillä ja kavennuksilla. Hauskaa ja helppoa. Pienemmät tossut sain aikaiseksi yhdessä illassa.

Lankakin huopui kiltisti heti yhdellä 40 asteen pesulla muun pyykin seassa. Jos teen näitä joskus lisää, taidan ottaa käyttöön ohuemman langan ja neuloa kaksinkertaisella langalla, että tossuista tulisi hieman jämäkämmät.

Nyt kelpaa tassutella.

Neulisti

Eripariparit

Kaikki pitää aina tehdä vähän väärin ja pistää vinoon. Sitten on hyvä. Tällä kertaa toteutin pitkän suunnittelun jälkeen monessa blogissa viime vuonna vilahtaneet sukat. Ja ihan ehdottomasti niistä piti tehdä eriparipari.

Mitä: Arkadian Ulla / Tiina Kuu

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Novita Wool, 100 g

Tiina on suunnitellut ihan hurjan kasan sukkaohjeita. En meinaa itsekään uskoa, että tämä on ensimmäinen kokeiluni niistä. Miten en muka ole aiemmin ehtinyt asialle? Melkein vuosi sitten kävin ystävän kanssa kasvivärjäyskurssilla ja siitä asti olen suunnitellut neulovani niistä värjäilyistä juuri nämä sukat. En tietenkään hoksannut ottaa kurssille yhtään omaa lankaa mukaan ja oli tyytyminen kurssin tarjontaan. Niinpä minulla oli lopputuloksena puolikas kerä kumpaakin väriä. Ei se mitään, pidän suuresti eriparisukista.

Ohje oli erinomainen. Neulojassa sen sijaan oli hieman vikaa. Ensinnäkin, nappasin langan ja puikot mukaan leffaan lähtiessä. Ajattelin, että sukat ovat sopivan helppoa neulottavaa pimeässäkin. Paitsi, että teatterissa huomasin, että sukat aloitetaankin kärjestä. Ihme kyllä, en saanut pilkkopimeässä aikaan yhtäkään reikää tai pudottanut silmukoita. Hitaasti ja hartiat jumissa, mutta sukat lähtivät hyvin liikkeelle.

Sukissa on hirmun nätit jalkapöydät, joissa palmikot ja sileä neule pikkuhiljaa valtaavat alaa nurjilta silmukoilta. Kun nurjista on päästy eroon, loppusukat neulotaan muuten oikeaa, mutta takana kulkee kasa palmikoita. Tykkään erityisen paljon tämmöisistä sukista, joissa kuvio kulkee kantapäänkin päällä. Onnistuin vaan itse mokaamaan takapalmikot, kun tein kierrot vääriin suuntiin. Ei virhettä mitenkään huomaa, mutta kauniimmin ne toimisivat oikeaan suuntaan kierrettyinä.

Koska kärjestä aloitetuissa sukissa on helppo neuloa lanka loppuun asti, lisäsin sukkiin pituutta. Lisäsin lopussa pari silmukkaakin, kun pohkeiden paksumpi kohta alkoi uhkaavasti lähestyä.

Sukista tuli suloiset. Olipa kiva ehtiä toteuttamaan pitkään suunnitteilla ollutta.

Neulisti

Mustaa valkoisella

Oletteko koskaan miettineet, millaista jälkeä tulisi, jos neuloisi pitsihuivin mustasta ompelukonelangasta? Tulipa sitten hulluteltua. Voi huh huh.

Mitä: Rock Island / Jared Flood

Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm

Mistä: Mysteerilanka, 11 g

Juu, luitte ihan oikein. En tiedä, onko tämä oikeasti ompelukonelankaa vai mitä, mutta yhtä ohutta. Poimin sen retriitin 'ota tai jätä' -pöydästä viime keväänä tämä huivi mielessäni. Ja juu, lankaa ihan oikeasti kului vaivaiset 11 g. Tätä huiviahan ei melkein ole edes olemassa.

Huivin tekemisessä vierähti 7 kk aikaa. Vastoinkäymisiä piisasi. Ensinnäkin, on ihan hullunhommaa aloittaa pitsihuivi siitä ärsyttävimmästä osasta, eli reunapitsistä. En oppinut kuviota millään ulkoa, siinä neulottiin pitsiä sekä oikealla että nurjalla puolella ja 8 kerroksen kaaviota piti toistaa 71 kertaa. Siinähän sitten vierähti. Lopulta päätin rykäistä tämän valmiiksi äidille joululahjaksi. Kun sain reunuksen selätettyä ja poimin silmukat huiviosaa varten, ajattelin että tästä eteenpäin kaikki on lastenleikkiä. Noh, siinähän kävi sitten niin, että heti toisen kerroksen lopussa lanka oli nirhautunut poikki. Tässä kohtaa olin aika lähellä heittää koko roskan menemään.

Haasteista huolimatta huivi valmistui ja siitä tuli ihan hyvä. Hieman jännitti, saako siitä pingotettua aikuisten kokoista huivia, kun lanka oli niin ohut ja puikotkin aika pienet. Odotin myös mielenkiinnolla, aikooko se pingotusvaiheessa napsahtaa poikki. Sekään ei ollut varmaa, onko langalla villan tapaan muistia, että onko pingotuksella mitään vaikutusta. Mutta ihan hyvä tuli.

Täytyy kyllä sanoa, että olin kenties hiukan järjiltäni tämän projektin aloittaessani. Hieno on, mutta ei oteta uusiksi, eihän.

Neulisti