Mini

Jokin aika sitten minulle selvisi, että luottokampaajani aikoo jäädä äitiyslomalle. Ovelasti koetin urkkia, onko tulevalla mini-ihmisellä innokkaasti neulovia isovanhempia. Ei kuulemma oikeastaan, joten meinasin puuttua asiaan.

Mitä: Junasukat

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Shibuiknits Sock, 29 g

Olen ihan tollo. Teen aina sitä, että minulla on mielipide ihan selvillä ja valmiina ja silti kysyn toisilta. Tällä kertaa tarjosin miehelle, että tehdäänkö junasukat tästä kauniista perusvihreästä vai saman firman mielettömän syvän sävyisestä, upeasta petroolista langasta. Ja tässä tulos. Kävi varmaan selväksi, kumman itse olisin valinnut. Yleensä en kyllä kunnioita toisilta kerjustamaani mielipidettä näissä asioissa, mutta omalle kullalle on hyvä antaa sellainen illuusio, että hänellä on päätösvaltaa.

Junasukat toimii aina. Valmistuvat hetkessä ja on hirvittävän somat. Jos joltakulta on muuten päässyt menemään ohitse, tuota pinkkiä lankakerää klikkaamalla pääsee aina katsomaan projektia ravelryn puolella.

Neulisti

Piäleen mänt

Appiukko on niin kovin tykästynyt huopatossuihinsa, että tilasi uudet. Meikämandoliinihan ei kahdesti samaa mallia neulo, joten etsin uuden ohjeen. Virhe!

Mitä: Vintage Slippers / Anna Meier

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Sampo, 188 g

Itse malli on kovin soma. Kivat huopatossuset, joihin saumat tuovat ryhtiä. Ensin neulottiin pohja ja sitten poimittiin pohjan reunasta silmukat. Myös varpaiden päälle tuleva osa saatiin tehtyä saumatta. Mitään ei tarvinut ommella, vaikka langanpäitä jäikin muutamia pääteltäväksi ja ainoa rasittava homma oli noiden saumojen koukkiminen virkkuukoukulla. Oli meinaan hidasta.

Kaksi päivää työstin tossuja. Vaikuttivat ihan järjettömän suurilta, mutta ajattelin totella ohjetta. Eikä kukaan siellä nyt yhtään huutele, että ohjeessakin käskettiin huovuttaa mallitilkku! Lopputulemahan oli nimittäin se, että tossut kävivät neljästi 60 asteen pesussa ja olivat edelleen ihan liian isot. Eivät muutenkaan huopuneet nätisti vaan kurtistuivat ihan vääristä paikoista ja vinoutuivat jajaja. Piäleen mänt! Pah. Alla vielä kuva ennen huovutusta. 

Jos jotain hyvääkin sanottavaa, niin opin tämän myötä, että helmineule toimii paljon sileää paremmin huovutksessa. Siitä tulee selvästi tukevampaa matskua valmiina.

Neulisti

Palloja palloja palloja

Askarreltiin Nöttösen kanssa pummitädille lahjaksi avainnauha/kaulakoru. Yritimme ensin tehdä palloja yhteistyössä, mutta se osoittautui vielä vähän liian vaikeaksi kaksivuotiaalle ja tämän mielenkiinto loppui pian. Napero auttoi kuitenkin kastamalla palloja innolla kylmässä ja kuumassa vesiastiassa.

Pallojen kuivuttua pujottelin ne joustavaan kaulanauhaan Nöttösen ohjeiden mukaisesti. Riipusvaihtoehtoja tehtiin kolme: yksi avainrenkaalla, yksi kahdella pallolla ja yhteen tehtiin iso sateenvarjokoriste. Nöttönen huovutti vihreän ympyrän ihan itse töpöttelemällä lasin pohjalla olevaa huovutusvillaa siveltimellä ja minä kirjoin maijapoppashenkisen sateenvarjon.

Avainnauha on päässyt ahkeraan käyttöön työpaikalla. Hyvä me!

Aurinkoista helmikuuta lukijoillemme!

Terveisin Vyyhti

Kännykkäät

Kännykkäät, kuten neulojatoveri lipsautti vahingossa. Tarrasin termiin heti, koska sellaiset nämä älyluuriystävälliset kynsikäslapaset ehdottomasti ovat.

Mitä: Men's Convertible Gloves and Thumbs / Steph Thomson

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino DK, 85 g

Hätäpäissään napsituista kuvista ei ihan käy ilmi, mutta kyseessa on tosiaan kynsikkäät, eli sormikkaat puolikkailla sormilla ja siihen päälle lapashuppu. Tämän mallin erikoisuus on siinä, että myös peukalolle on tehty avattava huppu, jotta peukalon käytöstä älypuhelimoinnissa voi hankkia itselleen jännetuppitulehduksen myös pakkassäällä. Mainiota. Ainakin lankomies tuntui tyytyväiseltä joulupakettiinsa. Ja minun rakas neuleita tilaamaton miehenikin tilasi näitä sovitellessaan samanlaiset itselleenkin!

Nämä olisi helppo tempaista ihan omastakin stetsonista, mutta jouluneulomuskiireessä halusin helpottaa elämääni seuraamalla valmista ohjetta. Virhe. Ilmaisena vinkkinä kanssaneulojille kerrottakoon, että jos ohjeessa on ilmoitettu kooksi miesten XL, niin valmiista kynsikäslapasista saattaa tulla T-O-S-I isot. Minut tämä pääsi yllättämään. Tollo mikä tollo.

Niin, nämä ovat siis ihan turhan isot, mutta muutoin hyvät. Paksu lanka tekee myös sormista hiukan tönköt. En liiemmin jaksanut tarkastaa ohjeessa mainittua tiheyttä mistään mallitilkkujen neulomisesta puhumattakaan, mutta minun käsialallani en mitenkään voinut jatkaa sormia niin pitkälle kuin ohjeessa käskettiin. Ei olisi paljon lapashuppua sen jälkeen tarvittu. Ensi kerralla ehkä omasta päästä. Ja ohuemmasta langasta. Ohje on itse asiassa jo viimeistelyä vaille valmis, jotta pysykäähän linjoilla.

Neulisti

Voi Virpi, minkä teit

Veit nimittäin sydämeni täysin.

Mitä: Virpi / Lilja Palmgren
Miten: Pyöröpuikot 6.0 mm
Mistä: KVG woolworks Merino DK, 167 g

Suosikkeihini kuuluvan Kiharoiden kätkössä -blogin Lilja kysyi minua testineulojaksi. Olin aikoinaan neulonut Liljan ensimmäisen neuleohjeen ja kirjoitellut siitä kovasti blogin puolelle kuuleman mukaan kaikenlaista rakentavaa palautetta. Minähän nostin heti kättä pystyyn, että ehdottomasti ryhdyn testineulojaksi näin upean näköiselle huiville. Eikä tarvinut katua.

Malli oli toimiva, eikä ohjeestakaan kovin paljon ollut huomautettavaa. Muutamia pikkujuttuja nostin huolellisena testineulojana esille, mutta kaiken kaikkiaan tätä oli ihana neuloa. Huivi koostuu ainaoikeista kaarrokkeista ja pitsiraidoista. Se muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Erityisen paljon pidän pienestä epäsymmetrisyydestä. Ainaoikeinosuuksien korkeus pienenee koko ajan ylhäältä alaspäin, mutta pitsiosioista keskimmäinen on se kaikkein kapoisin.

Toinen suosikkiasia mallissa on pitsiosioiden toteutus. Tykkään siitä, että vaikka pitsi neulotaan ainaoikeana, se näyttää huivin oikealta puolelta sileältä neuleelta. Ja kaikkein parasta on se, etteivät reiät kulje linjassa viistoon, vaan muodostavat tämmöistä kennomaista kuviota.

Testineulontavaiheessa ohjeistettiin ensimmäinen ainaoikeinosio neulomaan 100 cm leveäksi yläreunasta mihinkään tiettyyn silmukkalukuun tähtäämisen sijaan. Halusin varmistaa, ettei valmiin huivin yläreuna kiristä, joten käytin Color affection -huivin ravelrykommenteista oppimaani kikkaa: joka kerroksen alussa reunasilmukan jälkeen otetaan puikoille ylimääräinen langankierto, joka sitten seuraavalla kerroksella pudotetaan pois. Reuna ei kiristä, mutta tästä syytä minun huivistani tuli hieman mallikuvien huivia matalampi, mikä hiukan harmittaa. Julkaistussa ohjeessa on nyt silmukkamäärä mukana, joten tästä ei tarvitse olla huolissaan. Enkä minäkään sitä jaksa enää harmitella, kun huivi on muuten aivan täydellinen.

Kokeilin ensimmäistä kertaa KVG:n lankoja. Merino DK sulatti aivoni sekunnissa! En muista koskaan vastaavaan törmänneeni. Uskomattoman ilmavan langan neulominen tuntui siltä kuin olisi upottanut sormensa sulaan voihin. Ja väri. Ihan täydellinen. Ihan täydellisen ei-minkään-värinen. Rakastan tätä metallinhohtoista jäänvihreää. Surkeuden huippu on vaan se, että postin poistaessa maxikirjeet valikoimistaan, on KVG:n nettikauppa ainakin nyt toistaiseksi suljettu. Onneksi ehdin hamstrata tätä herkkua itselleni vielä hieman.

En ehkä ota tätä huivia kaulasta koskaan pois.

Neulisti

Ninja liikenteessä

Miehille on usein haastavaa keksiä hyviä neulelahjoja. Soikeistuin onnesta, kun bongasin tämän kuin velipojalle suunnitellun villaisen pyöräilykaulurin.

Mitä: Ninja Bike Mask (of awesomeness) / Jennifer Wang
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm
Mistä: Colinette Jitterbug, 101 g

Toiseksi viimeinen joululahja osoitti aatonaatonaattona valmistumisen merkkejä, joten päätin, että kurvaan vielä aatonaattona lankakaupan kautta ja neulaisen veljelle aikomani kaulurin. Ja kyllähän se lopulta aika lailla vuorokaudessa onnistui.

Ensin on puhuttava hetki langasta. Tämä oli ensi kosketukseni Jitterbugiin ja olen kyllä nyt hiukan rakastunut. Pehmoinen lanka soljui käsissä. En oikein harrasta sinistä, mutta tämä Velvet damson. Ah! Upean syvä sinisen sävy. Ihana!

Ja palataanpa sitten pihvin eli ohjeen ja mallin pariin. Malli on kerta kaikkiaan nerokas. Aivan mieletön. Tämän kehittänyt nainen on nero. Neulominen aloitettiin yläreunasta väliaikaisella aloituksella. Väliaikaisella siksi, että se myöhemmin purettiin ja silmukat pääteltiin. Näin siksi, että aloitureuna usein jää herkästi kiristämään eikä se käy laatuun tällaisen kaulurin kanssa. Hiukan aloitusreunan jälkeen muotoiltiin nenä lyhennetyin kerroksin ja sitten neulottiin sierainten ja suun kohdalle hiukan pitsiä, jotta ilma kulkisi paremmin. Seuraavaksi muotoiltiin leuka kavennuksin ja lyhennetyin kerroksin. Tästä tuli hiukan kantapäätä muistuttava ratkaisu. Sen jälkeen kavenneltiin silmukoita istuvaa kaulaa varten ja lopuksi tehtiin kahdenlaisia lisäyksiä, jotta kauluri asettui somasti hartioille. Jos en vielä maininnut, niin nerokkuutta. Tämä on minusta villainen kuonokoppa.

Ohje ei sitten ollut mitenkään täydellinen. Kovasti puuhattiin silmukkamerkkien kanssa, mutta aina jäi epäselväksi, siirrettiinkö vanhoja merkkejä vai asetettiin uusia, siitä puhumattakaan, että olisi kerrottu, jos merkit pitää joskus ottaa poiskin. Nenän muotoilut menivät tämän takia vinoon. Olisin ottanut uusiksi, jos olisi ollut aikaa ja rahkeita. Silmukkamerkkisekoilujen lisäksi ohjeessa suositeltiin 2.25 mm puikkoja ja DK-vahvuista lankaa. Siis anteeksi kuinka? Kenen ranteiden pitäisi semmoista kestää? Ohjeessa oli kerrottu silmukkamäärät myös fingeringille, mutta niitä noudattaen kaulurin sisään olisi mahtunut kaksi päätä. Sain sopivan sillä, että käytin tätä heavy fingering -lankaa ja ohjeen DK-silmukkamääriä. En suosittelisi siis aloittelijalle ensinkään. Kokenut neuloja tästä selviää, mutta tarkkana saa olla ja hoksottimiaan käytellä kaiken aikaa. Suunnittelijan puolustukseksi on kyllä sanottava, että hän ihan reippaasti kertoo ohjeen olevan täysin raakile, jonka on pistänyt tarjolle yleisön vaatimuksesta. Ja ilmainenkin se vielä on. Mutta haastava seurattava kaikkine pikku virheineen. Että teitä on varoitettu, jos innostuitte ideasta.

Ohjeen pienistä haasteista huolimatta olen valmiiseen kauluriin huisin tyytyväinen. Jos harrastaisin talvipyöräilyä, tekisin samoin tein itselleni samanlaisen. Ja tätä Jitterbug-asiaa, sitä on saatava oitis lisää!

Neulisti

Jouluiset raidat

Koska mielestäni ihminen ei  selvästikään voi kerätä itselleen liikaa stressiä ja aika on uusiutuva luonnonvara, päätin tosiaan tehdä kaikki joululahjat jälleen kerran omin pikku kätösin. Tällä kertaa esittelyssä veljenpojan  pusero.

Mitä: Gathering Stripes / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Drops Baby Merino, 229 g

Tämä joululahjaidea sai alkunsa palmikkopaidasta, jonka neuloin veljelle useampi joulu takaperin. Se on ollut velipojalla ahkerassa käytössä ja reippaasti pyörinyt muun pyykn mukana pesukoneessa. Näin sen marraskuussa veljen sohvalla lojumassa ja siinä ei näkynyt niin minkäänlaisia kulumisen merkkejä! Jösses! Kyllä on hyvää lankaa, jos kestää reipasta käyttöä ja siihen päälle ronskia pyykkikonepesua. Niinpä päätin siltä istumalta neuloa myös veljenpojalle tästä maagisesta langasta jonkun pusakan.

Etsin langalle sopivan mallin ja nuori herra valitsi itse värit. Paita koostuu pehmoisesta ainaoikeasta pystykauluksesta ja raglanhihoista. Kuten Veeran ohjeisiin kuuluu, paita neulottiin saumatta ylhäältä alas. Helppoa kuin heinänteko. Ei sillä, en kyllä ole tehnyt heinää, enkä varmaan olisi siinä kovinkaan hyvä. Mutta neulominen sujuu. Ainoa harmitus oli se, että minun käsialani oli hiukan ohjeistusta tiukempaa ja kädentiet meinasivat jäädä turhan mataliksi. Onneksi tässä mallissa ei kauhesti ollut väliä raglanlisäysten määrällä, joten purin hiukan ja tein sitten ohjetta enemmän lisäyksiä, jotta sain sopivamman kokoisen paidan aikaan.

Mallin erikoisuutena oli käännetyt hihansuut ja helma. Alkuun hieman hirvitti, että noinkohan siitä saa käsin ommellen siistin käänteen ja eikö se muka näy sitten paidan oikealle puolen. Mutta ei se vaan pilkistele. Valkoisella nimittäin pistelin.

Niin, ja tietty se tärkein tuon langanmenekin kannalta, 8-vuotiaan koon neuloin. Ja tuli justiinsa jetsulleen sopivan kokoinen. Sopivasti myös lahjansaaja oli jo etukäteen päättänyt tämän merinovillaisen pumpulinpehmoisen puseron olevan tosi kutittava. Ehkä ensi jouluksi jotain suomenlampaasta sitten? Oppisiko ymmärtämään eron? :D

Neulisti