Palmikoita kansalle

Kesä kului melkoisen neuleinspiraation syövereissä. Siinä innostuksen rytäkässä sai alkunsa myös uusi suosikkitakkini, Zopflicious.

Mitä: Zopflicious / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm

Mistä: Hey Mama Wolf MOKOSH, 274 g

Useimmiten on parasta antaa langan kertoa, miksi se haluaa neuloutua - niin kävi tälläkin kertaa. Keväällä kävin Edinburghin neulefestareilla Skotlannissa ja ihastuin vallan päätä pahkaa Hey Mama Wolfin lankaan. MOKOSH on jotain ihan mieletöntä: superwash-käsittelemätöntä luomumerinoa Ranskasta, jonka Hey Mama Wolf värjää kasviväreillä Saksassa. Mutta ei siinä vielä kaikki, vaikka ihanaltahan tuokin jo kuulostaa. Parasta on langan uskomaton koostumus. Langassa on metrejä kuin fingering-vahvuisessa, mutta se on niin ilmavan pömpseää, että neuloutuu kuin sport- tai jopa DK-vahvuinen lanka. Ja tämä väri. Rakkautta kerta heitolla.

Sovittiin Hey Mama Wolfin kanssa lankasponssista ja minä lupasin suunnitella langalle ohjeen syksyksi. Pehmoisen pömpseä lanka suorastaan kirkui palmikoita ja pintaneuletta. Ei auttanut kuin totella. Koeta itse väittää pullealle luomumerinolle vastaan.

Koska pelkät palmikot eivät vielä riittoisasti tuoneet langan taivaallista pömpseyttä esiin, yhdistin palmikot helmineuleeseen. Jotkut eivät minulle käsittämättömistä syistä pidä helmineuleesta, mutta minä rakastan sitä. Se tuo niin ihanasti rakennetta neulepintaan.

Kun pintaneuleet oli päätetty, oli aika pohtia takin rakennetta. Halusin kokeilla jotain ekstra jännää. Zopflicious neulotaan ylhäältä alaspäin - kuinkas muuten. Alussa luodaan silmukat hihansuusta hihansuuhun ja neulotaan niin takakappale kuin hihojen takaosa kainaloille asti. Sitten poimitaan silmukat yhteen etukappaleeseen kerrallaan ja neulotaan nekin kainaloille. Lyhyehköt hihat silmukoidaan kiinni ja loput takista neulotaan yhtenä palasena. Kun helma on valmis, ei tarvitse kuin poimia silmukat hihansuista ja neuloa pienet pätkät resoria. Pääntietä tai kaulusta ei tarvitse enää tässä kohtaa huolitella.

Takin rakenne on tavallisesta poikkeava, mutta ah, kuinka kauniisti ja rennosti se istuukaan päälle. Tämä on juuri sellainen takki, jonka voi heittää minkä vain asukokonaisuuden päälle lopuksi lämmittämään. Neulomisessa suosikkiasioitani on se, että mukavista ja rennoista vaatteista on helppo tehdä myös todella tyylikkäitä.

Pidän valtavasti takin mallista, erityisesti siitä, miten etukappaleet aloitetaan suoraan niskan keskeltä ilman mitään muotoiluja ja kuinka takki siitä huolimatta tai kenties juuri sen takia asettuu niin kauniisti käyttäjän päälle. Suosikkiasioihini kuuluu myös se, miten takakappaleen suuri palmikko jakautuu kahtia etukappaleisiin. Ja kaikki niin saumattomasti.

Mikäli innostut takista yhtä paljon kuin allekirjoittanut, sen saa verkkokaupasta ja Raverystä sunnuntaihin 13.10. asti 25% alennuksella koodilla HMW. Lisäksi Hey Mama Wolfilla on tänään tulossa verkkokauppapäivitys, jossa on tarjolla MOKOSHia ja myös ennakkotilausmahdollisuus. Ei siis muuta kuin puikot heilumaan!

Rohdin

Joskus sitä tekee mieli neuloa jotain erityisen kiehtovaa ja haastavaa (lue: yleensä aina!) ja toisinaan sitä haluaa neuloa vain jotain leppoisan rentoa miettimättä mitään sen kummempia. Ehkä vähän harvinaisempaa minulle, mutta tämä huivi edustaa tuota jälkimmäistä sorttia.

Mitä: Rohdin / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Wishbone Flax Flower, 92+76 g

 

Rohdin on juurikin sellainen yksinkertainen huivi, jossa ei enimmäkseen tapahdu yhtään mitään. Huivi on nuolenmallinen: se aloitetaan terävästä kärjestä ja reunoissa lisätään silmukoita. Lopuksi nuolen keskustan kolonen täytetään lyhennetyjä kerroksia neuloen. Koska itse tarvitsen aina jotain pientä pitämään mielenkiintoa yllä, on huivissa kontrastivärillä neulottuja raitoja, joista näkee neuleen etenevän.

Lopuksi huivin reunoilta poimitaan silmukat kontrastivärillä tehtävää pitsireunusta varten. Simpukkakuvioisen pitsin voi pingottaa ihan suoraksi tai sitten korostaa sen muotoa asettamalla pingotusneulat pitsikuvion viimeisen kerroksen reikiin, kuten minä tein tälle mallihuivilleni.

Yleensä, kun suunnittelen jotain yksinkertaisempaa, se johtuu siitä, että haluan langan olevan pääosassa - niin oli tälläkin kertaa. Wishbone Flax Flower oli uusi tuttavuus, joka tarttui mukaani keväällä Edinburghin neulefestareilta. Se on paksuudeltaan ja värien syvyydeltä kuin mikä tahansa käsinvärjätty merinosinkku, mutta tässä lankapohjassa on merinon kaverina hieman pellavaa - siitä huivin nimi.

Pellava antaa langalle ja huiville ihanasti rakennetta ja erityisen tuntuman. Pehmoinen merino ja pitkäkuituinen pellava ovat hauska yhdistelmä ja etenkin tämän huivin musteensinisessä päävärissä nuo langan seasta pilkottavat valkeat pellavakuidut ovat todella kauniit.

Ohje löytyy tuttuun tapaan niin Ravelrysta kuin verkkokaupasta. Koodilla FLAX saa 25% alennusta ensi viikon lauantaihin asti.

Vielä loppuun muistutus Hummingbird-miitistä ja kuvauksesta lankakauppa Nurjassa, Tampereella 12.10. klo 12-15.

Ja jos kesän neulefestareilla jäi nuolemaan näppejään Intarsia pyörönä -kurssini suhteen, se järjestetään uudestaan TitiTyyllä la 19.10. klo 12. Liput löytyvät TitiTyyn verkkokaupasta!

Kuuletko kolibrin huminan?

Kyllä aika rientää! Vuosi sitten aloittelin ensimmäistä omaa mysteerineulontaani ja nyt on järjestyksessään toinen jo ohi. Joko sinä sait oman kolibrisi valmiiksi?

Mitä: Hummingbird / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: Twisted Fintch Singles + Lystig Merino Single + PetrichorYarns Merino Twist Sock, 71 + 75 + 72 g

Mysteerineulonnan järjestäminen vuosi sitten oli ihan hirvittävän hauskaa. Tiesin heti, että tahdon tehdä saman uudestaan ja tästä tulee syksyinen perinne.

Viime vuonna kaikki osallistujat olivat kovin ihastuineita Shake it up -huiviin ja paine olikin kova yltää samalle tasolle. Tiesin haluavani huiviin kolmea väriä. Ja tiesin, että siinä tulisi olemaan ainakin ainaoikeaa ja kaksiväristä patenttia. Mutta ennen kaikkea halusin, että yllättäisi ja olisi ennalta arvaamaton.

Niinpä Hummingbird aloitetaan hauskasti huivin keskeltä. Silmukat luodaan ympyräaloituksella ja aluksi neulotaan yhdellä värillä ainaoikein kolmio, jossa on myös pieni yksivärisen patentin raita.

Seuraavaksi päätellään kolmion yläreunan silmukat ja ja neulotaan kaksi ainaoikeaa siivekettä lyhennetyin kerroksin. Lyhennettyjen kerrosten kääntymiskohdat saavat jäädä tarkoituksella näkyviksi sillä ne muodostavat kauniin reikäkerroksen huivin osioiden väliin.

Siivekkeiden jälkeen huivi jatkuu hieman tyypillisemmän mallisena kolmiohuivina kaksivärisellä patentilla. Patenttiosion jälkeen tehdään toiset siivekkeet - tällä kertaa helmineuleena. Ja, jottei homma olisi liian arvattavissa, siivekkeistä tehdään hiukan eri kokoiset.

Lopuksi Neulotaan kullakin värillä reunus huivin kullekin kulmalle ja joka kulmaan sievä patenttineuleinen nurkkaus. Silmukat päätellään siististi i-cord -tuppilolla ja langanjämät voi käyttää tupsuihin.

Mitä: Hummingbird / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: Martin's Lab Merino Singles, 240 g

Huivin suunnittelu lähti liikkeelle piirroksesta. Kun olin tyytyväinen yllätysmomenttien määrään ja värien asetteluun, kaivelin lankavarastosta sopivia värejä ja neuloin koekappaleen. Sitten laskin huivissa kullakin värillä neulottujen silmukoiden määrän ja punnitsin, kuinka paljon lankaa eri osiot söivät. Itse tykkään käyttää langat mahdollisimman hyvin hyödyksi ja tehdä suuria kääriytymishuiveja, joten seuraavaksi laskeskelin, kuinka paljon suuremman huivista voi vielä tehdä ilman, että tarvitsee jännittää langan loppumista. Samalla saan hyvin tarkasti arvioitua kuhunkin osioon tarvittavan neulomisajan ja huivi on helppo jakaa sopivan mittaisiin vihjeisiin.

Tällä kertaa otin omaan verkkokauppaan lankasettejä myyntiin mysteerineulontaa varten. Oli hauskaa suunnitella sopivia yhdistelmiä värjärin kanssa ja pyysinkin, että kussakin setissä olisi yksi erityisesti tätä mysteerineulontaa varten tehty väri, jota ei tavallisesti löydy Martin's Labin värikartasta.

Kun langat sitten saapuivat postissa ja näin, että yhden väriyhdistelmän spesiaaliväri oli saanut nimekseen Anna, ei tarvinut miettiä hetkeäkään, millä setillä neuloisin mallihuivini. Nyt näitä on kaksi, mutta molemmat niin ihania, että taidan pitää kummankin itse.

Ensi syksynä sitten uutta mysteeriä kehiin, mutta pitäisikös tässä ensin pitää yhteinen Hummingbird-miitti ja yhteiskuvaus? Sellaista olisi tarjolla la 12.10. klo 12-15 Tampereen uudessa lankakaupassa, Nurjassa. Nähdäänhän siellä!

Harmas

Maailmassa, jossa kaikki on vuorattu kemikaalein, aito, höttöinen lampaanvilla on puhdasta rakkautta. Vielä erityisen ihanaa se on, jos se on kotimaista ja pehmoista.

Mitä: Harmas / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: Rintalan tila Iivari 2ply, 380 g

Viime syksyn kässämessuilla rakastuin Rintalan tilan kojulla pehmoiseen kainuunharmaslankaan ja sen kauniiseen, värjäämättömään, harmahtavaan kermanvalkoiseen sävyyn. Lanka tuoksui hentoisesti lampaalta ja oli lisäksi mukavan ohutta villapaitasuunnitelmia ajatellen.

Ja villapaitahan siitä tietty tuli! Aloin keväällä suunnitella ensi talven lempi puseroa. Sen pitäisi olla väljä, jotta siinä on mukava ja rento olla. Halusin puseroon korkean kauluksen, jotta niska pysyy lämpimänä. Ja jotain rouheaa pintaneuletta pitäisi puserossa ehdottomasti olla. Paljon kaikkea kivaa siis.

Mutta enemmän kuin mitään muuta, näin tulevassa suosikkipuserossani ylipitkät hihat, taitetut, lämpöiset hihansuut ja niissä aukot peukaloille, jotta pienempiin pyrähdyksiin pakkassäässä ei tarvitsisi erikseen lapasia.

Tästä kaikesta syntyi Harmas. Se on väljä, hieman lyhyt laatikkopusero - ei siis vyötärömuotoiluja. Paita on tuplahelmineuletta, mikä antaa neuleelle kiehtovaa pintaa ja rakennetta. Hihat tehdään raglanlisäyksin ja ne ovat paitsi pitkät, myös mukavasti hieman väljät, kuten ylimittaisten hihojen kuuluukin olla. Ja ne hihansuut: resori taitetaan kaksin kerroin ja siihen tehdään muutamin virkatuin silmukoin reunustettu peukaloaukko.

Koko homman kruunaa muheva, korkea kaulus. Se neulotaan yksivärisenä patenttineuleena, jolloin se on yhtä aikaa rouhea ja kauniisti laskeutuva. Ja tietysti pusero neulotaan kaulusta lukuunottamatta ylhäältä alas - saumatta, kuten aina. Kokoja löytyy väliltä XXS-3XL ja ohjeen saa Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi, ja verkkokaupan puolelta suomeksi.

Tein tosiaan oman Harmakseni jo keväällä. Luulin jo, että sen kuvaamista pitäisi malttaa odottaa tänne syksyyn asti, mutta eräs kaunis, aurinkoinen kevätviikko päättyikin huikeaan lumipyryyn. Joen rantaa myötäilevä luontopolku tarjosi upeat, talviset maisemat kuvauksiin. Nyt odotan vain sään viilenevän sen verran, että voin ottaa suosikkipuseron taas käyttöön!

Nyt on ehkä vielä lämmintä, mutta syyskuu on juuri oikea aika aloittaa tulevan talven pusero, jotta se on valmis lämpötilan tipahtaessa. Ensi viikon loppuun saakka ohjeen saa 25% alennuksella käyttämällä koodia KAINUUGREY.