Neulojan sivupersoona

Tässä vuosien varrella on alkanut epäilyttää, että neuloja sisälläni omaa sivupersoonia. Semmoisia ketkumaisia tyyppejä, jotka saavat ne kaikista "parhaat" ideat.

Mitä: Stormcloud mitts / William Nelson

Miten: Sukkapuikot 2.25 mm

Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 36 g

Olen melkoisen vakuuttunut, että se oli joku täysin hallintani ulkopuolelle jäävä sivupersoona, jonka mielestä oli kannattavaa pitää startiittiviikkoa kahtena vuonna. Pidin siis sekä 2014 että 2015 helmikuun ensimmäisellä viikolla startiittipirskeitä, joissa joka ikinen päivä aloitettiin joku uusi projekti - ja viimeiset kaksi tammikuuta olenkin sitten viettänyt yrittäen tuhota startiittiviikkojen tuotoksia.

Olen aika varma, että se sama sivupersoona on se, jonka mielestä neuleprojekteista ei tarvitse tehdä muistiinpanoja, koska voihan kaiken sitten laskea myöhemmin, jos on tarvis. Ja ihan ehdottoman varmasti se on se sama sivupersoona, joka sitten jättää laskematta kämmekäs nro ykkösestä siihen tehdyt muokkaukset kämmekäs nro kakkosta neuloessaan. Itse olen epäilemättä syytön tähän kaikkeen ketkuiluun.

Faktat pöytään: Helmikuun 2015 startiittiviikolla tuli aloitettua kämmekkäät masokistineulojalle tyypilliseen tapaan: "Onpa erikoisen näköinen pintaneule! Näitä pitää kokeilla." Aloitin neulomaan kämmekkäitä, joissa on hyvin erikoinen ja vähän haastava pintaneule, joka koostuu nostetuista lankalenkeistä, helmistä ja vaikka mistä. Haastavan pintaneuleen lisäksi malli oli kirjoitettu tasona neulottavaksi, mihin piti tietysti puuttua. Erityisen lisähaasteen hommaan toi se, että pintaneuleen jännittävimmät asiat tapahtuvat nurjan puolen kerroksilla, jolloin ohjeen kuvatutoriaalia katsellessa pitäisi se päänsä sisällä osata kääntää toisella puolella neulottavaksi. Helppoa kuin nakki, eikö?

Kämmekkään alku jäi kaikessa ärsyttävyydessään lähes vuoden jäähylle. Viime vuonna tuskien tammikuussa päätin palata asiaan ja sain neulottua ensimmäisen kämmekkään peukaloa vaille valmiiksi. Tänä vuonna tuskien tammikuussa ärsyynnyin parittomaan kämmekkääseen ja päätin vihdoin saattaa projektin loppuun - ja kaikki meni suorastaan kuin elokuvissa. Not.

Manasin ohjetta, joka piti paitsi muuntaa suljettuna neulotuksi, sain myös itse soveltaa toisen kämmekkään ensimmäisen peilikuvaksi. Noin puoli kämmekästä myöhemmin huomasin, että ohje sisälsi kyllä oman ohjeistuksensa toisenkin käden kämmekkäälle, en vain ollut huomannut sitä. Hyvä minä.

En ole aikoihin neulonut mitään sukkapuikoilla. Mutta koska muistin neuloneeni ensimmäisen kämmekkään neliskanttisilla sukkapuikoilla, joilla on usein eri tiheys pyöreisiin puikkoihin verrattuna, oli ne pakko ottaa toiseenkin kämmekkääseen. Ja koska nykyisin käytän kaikessa aina magic loop -tekniikkaa pyöröpuikoilla, sukkapuikot olivat koko ajan tiellä ja tökin niillä itseäni vähän väliä.

Jos ohjeärsytys ja puikkojen tiellä olo unohdetaan, neulominen sujui muuten yllättävänkin jouhevasti. En toista kämmekästä neuloessani ymmärtänyt enää yhtään, mikä siinä pintaneuleessa muka oli ollut niin vaikeaa sisäistää ja neuloa. Kunnes lopulta tajusin unohtaneeni, että kuvatutoriaalin kuvat oli piirretty kämmekkään nurjalta puolen. Lopputuloksena näissä kämmekkäissä on ainakin kolmella eri tavalla neulottua pintaneuletta - liekö mikään niistä tehty oikein.

Ja paras oli vielä edessä. Kun loppu alkoi vihdoin häämöttää ja tarkistuslaskin mallikuvioiden toistoja, huomasin kämmekkäiden olevan ihan eri kokoiset. Tässä kohtaa oli kauhean hauska huomata, että olin ensimmäisen kämmekkään kohdalla päättänyt tehdä siitä ohjetta selvästi lyhyemmän. Niin. Kuten aiemmin totesin, se sama ketkumainen sivupersoona unohtaa aina kaiken tämmöisen tärkeän. Tässä kohtaa pääpersoona, elikkäs meikäneuloja, päätti vähät välittää ja neuloi kämmekkäät loppuun. Olkoot ihan minkä kokoiset keskenään huvittaa.

Että tulipahan kämmekkäät. Pingottamisella sai pahimman kokoeron piilotettua. Sovitaanko kuitenkin, etten enää anna sivupersoonan pitää startiittiviikkoja?

Neulisti