Huivi + takki = peitto

Tiedättehän tämän internetin syövereissä pyörivän sanonnan?

Knitting is like sex. If I like you and

you appreciate it, its free. 

Other than that, you can't pay me enough.

Hyvin totta. Suurimmaksi osaksi neulon ihan vain itselleni omaksi iloksi, mutta toisinaan tulee vastaan jotain hauskan näköistä neulottavaa, joka suorastaan huutaa jonkun ystävän tai puolitutun nimeä. Jos näitä satunnaisia lahjoituksia arvostetaan asiaankuuluvalla hihkumisella, niitä saattaa hyvinkin ilmestyä lisää.

Mitä: Morvach / Lucy Hague

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Drops Baby Merino, 227 g

Olen ihastellut linkin takaa löytyvän huivin palmikoita jo pitkään - paitsi, etten itse käyttäisi tämmöistä huivia. Sen sijaan tunnen tyypin, jolle uppoavat kaiken maailman kelttiläiset kuvoinnit ja kaikki ihanat fantasia-aiheiset jutut. Kun sitten kuulin, että sama tyyppi saa vauvan, kehkeytyi suunnitelma.

Niin, linkin takana on tosiaan huiviohje, joka on suunniteltu pitsivahvuiselle langalle. Mutta siinä huivissa on paljon tylsää sileää neuletta ja itse asiassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu huivin keskellä heti aluksi. Ajattelin, että käyttämällä paksumpaa lankaa, tästä huiviohjeesta voisi hyvinkin saada aikaan vauvanpeiton neulomalla vain huivin keskineliön. Enkä ollut yhtään väärässä.

Jotain vuosia takaperin ostin Poppelin loppuunmyynnistä kasan harmahtavan beigeä Dropsin Baby Merino -lankaa. Väri ei puhutellut, mutta lanka on muuten tosi kivaa, joten se pääsi väripataan. Värjääjägurutoveri ihanasti inttää minun värjänneen tämän langan, vaikka omissa muistikuvissani lähinnä seisoin vieressä ja mietin, että vihreä olisi kiva.

Huivi - tai siis tässä tapauksessa peitto - aloitetaan keskeltä. Alkuun neulotaan ainaoikeaa ja sen päälle maagisia palmikoita. Kun ensimmäiset palmikot on saatu valmiiksi, kikkaillaan lyhennettyjen kerrosten kanssa, joiden avulla saadaan vaihdettua neulomissuuntaa ja keskineliön nurkkiin neulotaan sileät osiot, joihin tulee lisää palmikoita. Tämän jälkeen heitin ohjeen pois.

Peitto ei ollut vielä ihan riittävän iso, joten päätin tehdä siihen ainaoikeinreunuksen. Tässä kohtaa muistin nähneeni ohjeen, jossa on ainaoikeinreunuksen nurkissa palmikoita, jotka sopisivat tähänkin peittoon kuin nenä päähän. Paha vaan, ettei sitä peitto-ohjetta saanut ostettua erikseen vaan ainoastaan kokoelman osana, eikä huvittanut maksaa pelkistä peitonkulmista. Sittenpä muistin, että olen neulonut siitä nimenomaisesta kokoelmasta vauvantakin, josta voisin varmasti lainata nurkkapalmikon.

Huivin muuttaminen peitoksi onnistui vielä ihan helposti, kun vaan lopetti sopivaan kohtaan. Sen sijaan vauvan neuletakin kaarrokkeen muuttaminen peitonkulmiksi ei ollut ihan niin kivutonta. Höpöttelin koko ajan itsekseni sitä, miten hyvä on, että neulon reunuksen kerralla, jolloin ei tarvitse osata toistaa nurkkaoperaatiota koskaan. Tein nurkkien palmikot suunnilleen neuletakin kaavion mukaisesti. Joka toisella kerroksella lisäsin palmikon kummallakin puolella yhden silmukan, jotta nurkista tuli nurkkien muotoiset.

Lopuksi päättelin reunuksen näin: *neulo 2 o yht takareunoistaan, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle*, toista *-*. Tuli sopivan joustava reunus ja pingottaminen onnistui kiltisti.

Tärkein meinasi vielä unohtua! Ne maagiset palmikot nimittäin. Opin ohjeesta helpon, mutta uskomattoman hienon kikan, jolla saadaan aikaan tyhjästä alkavia ja tyhjään päättyviä palmikoita. Vai huomaatteko, missä kohtaa nämä alkavat ja päättyvät? Niinpä! Ja kun kikka oli kerran opittu, sovelsin sitä myös nurkkien palmikoihin. Lisäksi opin, miten saa palmikoita kulkemaan lähes vaakatasossa ilman, että ne kiristävät neuletta. Sanoisin, että ohjeen tekijä on jokusen tunnin saattanut hioa tekniikkaansa. Huh huh.

Ehkä seuraavaksi jotain vähän rennompaa neulottavaa? Niin varmaan...

Neulisti