maanantai 6. helmikuuta 2017

Perästä tullaan

Yleensä en ehdi aallonharjalle mukaan, kun on jonossa niin paljon houkuttelevia neuleita jo ennestäänkin. Tällä kertaa kuitenkin hyppäsin syksyn hittilapasten, Tsiisusten, matkaan jo vielä saman vuoden puolella.


Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Alpha B Yarn BFF B + Madelinetosh Merino Light + Black Trillium Fibre Studio Merilon Sock + Hedgehog Fibres Sock, 29 + 11 + 10 + 3 g
Ravelryssa

Lumi Karmitsa julkaisi syksyllä kirjoneulelapasia ja -sukkia täynnä olevan iloisen kirjan, josta löytyy ohje muun muassa näihin nauraviin Jeesuksiin. Nostalgianaurut saa myös kämmenpuolen disketeistä ja niihin liittyvästä sanaleikistä, joka ei paljon nuoremmille taida enää auetakaan.


Miten tässä käykin joka vuosi niin, että saan nerokkaan neuleidean pari päivää ennen joulua, koska vielähän tässä on hyvin aikaa. Mutta tulipa valmista. Hain kirjan kaupasta ihan vain tämän mallin takia ja neuloin raivokkaasti muutaman päivän.

Minulla on kurjia kokemuksia liian leveistä lapasista, joten aloitin projektin reippaasti 2.25 mm puikoilla ohjeen suosituksista huolimatta. Aika äkkiä sain huomata, että kolmen värin kirjoneuleessa tiheyteni alkoi kiristellä siinä määrin, että oli syytä siirtyä suurempiin puikkoihin. Lapaset ovat turhan kireät ranteista päälle pukiessa, mutta toisaalta, pysyvätpä hyvin päällä sitten käytössä.


Ajattelin toteuttaa projekin pääasiassa jämälangoista, mutta jouduin aika nopeasti toteamaan, etteivät harmaa ja tumma sininen erottuneet toistaan ensinkään. Olin kyllä hiukan järkttynyt tästä, mutta ilmeisesti langat olivat tummuusasteeltaan niin lähellä toisiaan, etteivät sen takia toimineet yhdessä. Mikäs kirjoneulelapanen se sellainen on, johon tarvitaan kohdevalaistus kuvion erottamiseksi? Ei muuta kuin lapanen purkuun ranteeseen asti ja uusilla väreillä uuteen yritykseen.

Muokkaisn ohjetta sen verran, että pidensin varren joustinneuleosiota ja jätin sydänraidan pois. Varsinaisiin kämmenosan kaavioihin käytin lopulta joskus matkoilta ostamaani ihanan pehmoista harmaata lankaa ja räväkän neonvihreää Tosh Merino Lightia. Nyt ainakin naurava Jeesus erottuu selkeästi. Hiukan alkoi hirvittää, että väreistä tuli turhan räikeät, mutta paikkailin tilannetta lisäämällä väriä myös kärjen kirjoneuleeseen.


Peukaloissakin on somasti uskon, toivon ja rakkauden symbolit. Minusta tosin tuntui vähän hurjalta, että kun peukalon silmukat jätettiin odottamaan, luotiin kolme uutta silmukkaa niiden paikalle, mutta lopuksi peukaloita neuloessa poimittiin peukalon aukosta 11 s! Kyllähän niitä aina vähän enemmän olisi tarjolla kuin kuinka monta silmukkaa luotiin, mutta että kahdeksan enemmän...

Peukkusilmukoista huolimatta ohje oli oikein toimiva ja kirja kaunis. Neuloja sen sijaan luki ohjetta vähän turhan huolimattomasti. Olen aika varma, että Jeesukselta katosi projektin yhteydessä muutama partakarva ja onnistuin mokaamaan kummankin lapasen kämmenpuolen disketit kummankin eri tavalla. Lisäksi tein kärkikavennukset ihan päin honkia. Että semmoista. Oli ehkä vähän turhan kiire saada lapaset valmiiksi.


Ja ahkerasta sovittelusta miehen käpäliin huolimatta, näistä tuli tietysti turhan pienet isälle. Aina ei voi onnistua. Valtavan kauniit lapaset, mutta harmittaa niin vietävästi, kun tiedän, miten ahtaat nämä ovat isälle käytössä. Eivätköhän nämä kaikesta huolimatta pääse käyttöön sen verran, että muutamalta mummolta menee kahvit väärään kurkkuun.

Neulisti

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...